Suojausloitsun kysyjälle vastatessani törmäsin outoihin tyyppeihin

Pahoja noitia? "tiedän suojaloitsusi, voisin tehdä sulle hallaa"
"joku voi huvikseen keksiä manata", "ei olisi kannattanut" Johon joku muu wicca ryhmän noidista: hyvä pointti tässä
Kolmekymmentä vuotta sitten kokenut jonkun manauksen ilmeisesti kantapään kautta. Noi näyttää joltain kuusikymppisiltä profiilikuviensa perusteella. Onkohan ikä tehnyt heistä tollasia akkoja.
Ja mä vain kerroin vain äkäisen asetus lorun, vanhan suomalaisen loitsun, joka on juurikin kaunaa kantaville rauhoittava sellainen. On se oikeasti yhdessä kirjassani etusivulla ja kyllä poltin salviaa kun siihen sen kirjoitin, mutta muuten toi on melko tyhjä kirja. Ikinä ei voi olla liian varovainen. Tollaisia ilkeitä jossittelijoita, pelonkylväjiä, toisten elämän pilaajia jos annetaan tilaisuus... riittää toki. Jos elämä olisi telkkaria, niin mulla olisi jokin kyky tai miekka ja niiltä päät pois.
Pelko on tunteena sitä että on olemassa riski itseä kohtaan.
Pohjimmiltaan suurin osa elää pelossa. Varsinkin nyt kun kaikki on kotona ja karanteeneissa. Ihmisten välttely on palvelus niille jotka joutuu hoitamaan niitä joille on liian myöhäistä pelätä.
Jotkut pelkää tulevansa uhreiksi. Mulla oli tapana syyttää äitiäni elämäni pilaamisesta, sitten se vaihtui Pitkäniemen psykiatriin ja pari vuotta sitten eksään. Pelkoon ei kuole. Riskinottajia on miehet kyllä. Ne vain ottaa ja ottaa. Nainen on astia. Itse päätät millainen astia olet, minulta ei kylläkään lopu ikinä runsaudensarveni tai sampo tai loputon, ehdoton, kuilu tai kaivo.... Nainen on kuin meri, sitä ei voi mitata lusikalla, ainoa toivosi on heittää lusikkasi mereen.