Elämän tarkoitus. Kahden tunnin unilla pitkälle pötkitä. Bon giorno. Tutti di mare, bellissima, ciao.
Pelannut tota pelii. Vähän oisi nälkä. Ostin eilen jotain. Mitä? Pitsaa pakastimeen 1kpl. Äh, makaroniakin oisi. Eipä oo röökiä, pastilleita vain. Mikä päivä, mitkä mailit, kelle kellot soivat. Ehkä ne vasta ensi yönä kientyy.
No tota! Matskuu ja suunnitelmaa ei niinkään tosielämästä löydy sen koommin tehtävää. Onhan se kiva kevät ulkona juu. Ruvennut melko aseksuaaliksi varmaan avannut pornosivuja kerran pariin viikkon tai jotain sinne päin. Ehkä se haittaa suoritumiskykyä vaikka naisille olekaan tutkittu asiaa. No mitäpä mulla nyt oisi tutkittu! Että miten etenee, ollaanko nolla vaiheessa vai jo ekassa.
Niin minä mieleni pahoitin koronasta. Ennusteet ja arvioinnit pyllyyn. Mun pyllyyn rauhoituspiikkinä saatana. Totuus vaiennetaan niin perkele. Olen itsenäinen ajattelija ja kaivan lähteet vaikka kiinasta. Tosin tätä on niin pitkään jatkunut että ehkä se olikin Made in IhanJossainMuualta.
anyveissön ei jaksa miettiä presidenttien sanomisia ja tiesulkuja tai ihmisten typeryyden pohjattomuutta enkä muilta mailta mallia tai muuta kädenpuristusta sitten vanhan testamentin.
Eläköön huutoja salaa mittamattomuudelle sekä tappelutaistolle ihmisiä vastaan oi mahtava luontoäiti. Nyt pistit pahan ja valtionmiehet polvilleen. Voi vain arvuutella minkä koktailin keksit tai pistäisit seuraavaksi kun tää meni jo niin hyvin.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"