Vähän sitä ja tota. Vähän kuin sivulehtiä olisi auki tosielämässä. Pyykit ripustamatta ja riisin mutustaminen kesken ja nettiradio taskussa mutta silti selaan kuka laittaisi av noihin ylimääräisiin lamppuihini :D
Kirjoitin pari sivua päiväkirjaa. Leffaan meno peruuntui. Otettava selkoa pääseekö jollain bussilla yhdelle keikalle tänään illalla. Kynttilät valaisee, hypin muutaman hyppynarulla mutta lopetin kun varvasta alkoi kolottaa. En jotenkin pysty suoristautuu ja hyppää siltä että se tuntuisi oikealta. Sanotaanko että hilsettä on ja ponnari löysällä. Tussitaululla olisi että veisi roskia ja varastoon juttuja, tossa on kolme tuolia näiden kahden lisäksi jotka on mun ruokapöydällä toisiaan vasten, työtuolini joka pyörii ja toi nahkainen musta, tokihan mulla on istuinalustat ja mitähän nyt taas. Loppu soijakastike. Niin, pitäisi siellä apteekissa. Alkuviikosta terveydenhoitomenoja jälleen. Miten tämä helkutin aika menee, nyt on kohta jo puolikuu ja äsken vasta se oli täys??
Muoks.
Leikkasin otsatukan ja ohensin kulmakarvojakin. Näytän 1o vuotta nuoremmalta.
Kävin kaupoilla. Ostin soijakastikkeen, siiderin, energiajuoman, röökiä ja niitä teriä. Hyllystä oli loppu roskasäkit. Kattonut läppäriltä tv:tä, syönyt riisiä, juonut, lataan toisessa huoneessa toista puhelinta.
Toisaalta mun uusi tyyli vähän huolettaa. Otsatukka nuorentaa mutta ohuet kulmakarvat vanhentaa ja sit noi mun finnit päättää olla kuivumatta pois tai jäädä pysyviksi muuten, niihin pääsee jokin herpes tms.... mun laventelinväriset lasitkin on vähän isot nooh ei kannata murehtia ulkonäköä kun vaakakin näyttäisi mitä sattuu, mutta sen vaan sanon että helppo syödä vähemmän ei tuu niin kalliiksi ellei vähän löysää jostain asenteestaan tai muusta
okei älkää lukeko enää en tiedä onko joka toinen kolmas sanakaan kovinkaan mielenkiintoinen
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"