Sainkohan hermon pinteestä. Youtubessa oli kyttyräselkäisyyteen ratkaisu. Parantaisi varmaan sunkin liikeratoja. Niin 10min päivässä ristiselän lihaksia ja eikös vaan parane ryhti. Kunhan ei kompensoi alaselän kaartamisella. Vedän joskus mahaa sisään ja samalla varmaan selkäranka kaareutuu just siten. Ole tässä nyt sitten. Niskojen nakkelus ja kohautus ja kaikki muut.
Rystyset oikean käden sormet ym nivelet ei ole enää kipeät, siirtynyt muualle seksikäsi.
Kutsuttiin päivähoitajani luokse joka hoiti minua pienenä ennen kouluun menoa ja joitain muita lapsia. Niillä on koiria. Sitä ennen syödä kotiruokaa. Makaronilaatikkoa, jälkkäriksi rahkaa.
Heti kun pääsen kotiin täältä, niin ajelen kulmakarvat ja muut, ihokarvat en ottanut mukaan välineitä... en tiedä vielä koska sitä menisi varmaan aikaisintaan ensi vuonna.
Laihtunut ehkä pari kiloa. Ruoka, kun sitä on tarjolla, eikä osaa kaivata enempää. Kirjoitin juurikin muistiooni että pitäisi useammin tulla dieetille. 2008 vai koska viimeksi täällä asuin ja paino tippui olennaisesti. Mikähän sen tekisi... ehkä hukkaan kotona tyhjyyteen tuijotteluun liian paljon energiaa. ehh hehhe
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"