Jaahasjaahas....sunnuntai-ilta. Naapurilta hellä hali joka kesti sekunnin liikaa että aivot ehti rekisteröidä serotoniinit köhöm (20 sek taitaa olla tasan se aika jonka halauksen pitäisi tieteellisesti, kestää)
Tein lättyjä, katsoin Hellboyn. Sipsit taisi olla liikaa... mun yksi pelitili seikkailee viittätuhatta kilsaa Amerikan halki vaikka paypal ei oo suostunut toimittaa mun huijaussovellukselle tän kuun maksua eli periaatteessa olisi pitänyt se palvelu olla jo katkolla mutta siellä se viellä tallustaa, 300 tuntia jäljellä. Enimmäkseen Amerikassa on ilmeisesti kirkkoja?
Etsin kuumeisesti kämppää koko illan oikeastaan. Puhelimen akkutaso laski arviolta viiskyt prosenttia ja ruutuaika paukkui. Lähetin yhden vapaamuotoisen hakemuksen s.postilla ja sieltä tuli samalla minuutilla automaattinen vastaus ettei mun luottotiedot riitä vaan ne on esteenä. Olisi kai pitänyt laittaa jostain sähköpostiosoitteesta jota ei ole listattu epätoivottujen asukkaiden listalle tai muuten käyttänyt vuodesta 2005 jo kun sen briteissä tein :P
Mutta joo kello on noin paljon ja mulla on huomenna sitä ja tota. Mistä nämä päivät ja yöt erottaa taas toisistaan kun aina on pimeys.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"