Ratsuväki ei ole kuollut. Se siitä ritarillisuudesta.
Pesin pyykit. Pelannut pelejä, lähinnä nintendon omia. Kaupasta herkkuja. Ihan siedettävää vaikka vauvaboksi aloitti vuotamisen taas.
Aavistuksen tylsää eikä innostaisi sijaistoiminnot. Katsoin jonkun brittiläisen tytön youtube videoita useamman joissa se matkusti tubettajien "meet and greet" tapahtumien lisäksi, ulkomaille ryanairin lipun maksaessa viisi puntaa Espanjaan jne Puolasssa uusi perhe kun heitti tikkaa mihin maahan menee. Airbnb kämppään vaikea päästä avaimella sisään ja siltä meni sulake siellä jne. Sen harmaassa hupparissa luki jotain All Time Low ja etätöikseen pukeutui yövaatteisiin jne meikannut edes. Olisipa mullakin helppo työ vastailla sähköposteihin, ottaa pari skype puhelua, ja omaisin oman kirjanpitäjän joka "kertoo mulle kun voin ostaa oman talon"
Yritin tehdä jo vuonna 2008 podcastia mutta silloin vaarikin eli ja sanoi että paskaa ja käski pois koneelta kun katsoin Trainspottingia. Silloin oli aika paha kohta menossa leffaa kun se yksi narkkari pyörii pitkin kattoa vieroitusoireissaan harhanäkee kuolleen vauvan tjtn
Ehkä vaan pitäisi ottaa neuvosta vaarin ja ottaa riuska asenne työhaastatteluihin mutta en mä mitään osaa -tunne vahvasti edelleen lannistunut kaikesta ääh. Tartten psykoterapiaa mutta pääseeks näistä arvottomuudentunteista ikinä. Sisältö on kuningas ja älypuhelin ilmoittaisi koko ajan katsomaan jotain niin turhaa.
Tai no, turhaa ja turhaa. Äiti lähettää kuvia samasta männystä sen ikkunan ulkopuolella ja kaveri jutellut jollekulle joka tarvisi jonkun tekee/ylläpitää sivustoa jollekin taideprojektilleen... En saa päähäni sanaa WordPress org juttuihin liittyen... siis database englanniksi ? Sellaisen voisi just nyt kyllä tehdä että saisi rahnaa jostai
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"