Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
sunnuntai 22. syyskuuta 2019
Ole mulle hellä
Mä olin siis niin valmis eilen lähtemään ensiapuun. Ei pystynyt makaa eikä kyljellään olemaan. Menin naapurille kerjää että se veisi mut, kun hissinkin hypähdys tuntui selkärangassa vihlaisevasti. Nooh, siltä löytyi sitten jotain lihasrelaksantteja ja käperryin pää sen syliin ja pyysin silittää mun hiuksia ja niin edelleen... alkoi väsyttää ja relaxoiduin hetkeksi. Sitten kun alkoi helpottaa niin alettiin jatkaa sen rommipullon tyhjentämistä. Edelleenkin se torjui mun kaikki yritykset ja lähentelyt, paitsi ehkä pusut. Juteltiin koirista ja naapureista ja rahasta ja sen kotiteatteri unelmista, sisaruksista... raiskasin sen päätä taas ilmeisesti. Se haki mulle ja itselleen askin röökiä myöskin. Lämmitettiin nuudelia ja grillitassuja. Olin siellä melko kauan kun ottaa huomioon että viime kerrasta kuukausi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"