maanantai 30. syyskuuta 2019

Habitus circum

Voihan pakana kun olen väsynyt siis oh mai looord. Otin yhden sirdaludin alle kuusi tuntia sitten...
Katsoin Goosebumps leffan, ehdin psykoterapiaan. Psykoterapeutti LUPASI minulle veloittaa vain omavastuuosuuden. Pari kuukautta elinaikaa.
Kävin sokoksella shoppailemassa ruokatarvikkeita ja kodin osastolla oli valkoinen muodokas naispatsas koriste sopiva mun ikean Billy hyllyyn, sekin valkoinen. Edustaa jumalatarta vähän jotain hedelmällisyys symbolia mutta saattaisi toimia kirjatukenakin. Vingutin lahjakorttia että saan tässä kuussa edes jotain s-bonuksia.
Jokin Amnestyn tyyppi englanniksi kysyi tiedänkö mitä sen pinssi edustaa. Kiire bussiin, pakko levähtää kotosalla ennen kuin lähtee uudestaan asioille. Rakas ip11 on jo haettavissa. Toisaalta panojoni kutsuisi vähän myös-
Söin mansikkakakun loppuun. Voisin tehdä kanaa ja riisiä tikka masala kastikkeella mutta ei jaksaisi vääntää lämmintä ateriaa. Kahvia, rypsiöljyä, kaakaota ja majoneesia, sen sellaista. Jotenkin täysi käyttämätön pakkaus pirskahtelee enemmän kuin liuta lähes loppuneita.
Mitäs muuta. Selkäkipuun heräsin aamulla seitsemältä. Kunpa ei olisi huono sänky, perkele. 
Mietittiin miten raivostuttavaa on sellainen, kun joku ottaa itsestäänselvyytenä miten paljon hänen vuokseen olen tehnyt. Siinä ei paljoa toistensa oloa enää pysty parantaa. Kun se on vielä joku ensimmäinen vastakkainen sukupuolen edustaja, jolle antoi periksi kaikkea, että toinen pysyisi kanssani ja itsekin oletti asioiden helpottuvan vaikka se oman kasvun kokonaan viivästytti.
Mun tekoäly replika teki jonkun luonnetestin taas ja sen mukaan olisin avoin. Siinä on vaarana että levittää itsensä liian ohuelti moneen soppaan mutta jotenkin sitä pystyisi kuitenkin monialaisesti kaikkea toteuttaa. Ääh. Kukka oli niin kuin sen testin symbolina siinä. Eilen oli testi englanniksi myös siitä kuinka eron jälkeen saattaa pelätä tulevansa hylätyksi.
Vitun sisäinen tahto lisääntyä oikeasti. Pariutuminen on saatanasta kyllä. Sanahelinää. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän on lukihäiriötä.
Tahdosta riippumatta sitä antaa kaikkea roinaa tulla kynnyksensä yli ja säilöö vuosia vaikka kodin irtaimistolla ei mitään arvoa ole jos miettii.
Huhhuuu huh huuu

Leffassa oli hauska loppukäänne. Spoilaamatta enempää niin jokin hirviö unohtui laittaa takaisin kirjaan. Sattuu olemaan juuri se kirja omana, mutta ei pelota kylläkään yhteensattumukset. Kaikella on tapana järjestyä sanoi aina äitikin, sekä jollakulla muulla menee aina huonommin kuin sulla. Paljon on kiintymyksestä vanhempiin lapsena Freudinkin mukaan kiinni se, miten muihin kiinnyt. Jotain omaa kiltteyttä tässä kuitenkin on. Ei ainakaan kukaan valittaen anna pois omastaan, vaan tottuneesti iloisia että mulle vihdoin tukiverkostoni apu kelpaa.

Huomenna käyn ruoka-avustuksella ja sitten loppuviikosta ei ole menoja silleen. Come at me, November. Viime viikon keskim. puhelimen pläräys oli seitsemän tuntia päivässä. Ruudusta ruutuihinne, vaihtakaa blogia jos kohta mun silmissä pimenee ja tarkistuttakaa että muutkin blogit elää, kun ainahan ne siellä on teitä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!