Entinen avopuoliso kävi hakemassa sen ruman ison vanerihyllyn pois.
Laitoin siihen tilalle väärinpäin vuodesohvan. Yhtä ruma ja tiellä. Yksi huone on nyt melko tyhjä että en tiedä mitä teen. Alkaa näyttää jo kaksiolta melkein tämä. Ehkä jos vaan järjesteli edestakas mööbeleitä jos jaksaisin.
Minä etsin asuntoja, mutta sitten mietin asuntoloita ja välivuosia ja hain jonnekin turkuseen digitaalista sisällöntuotantoa oppii. Pommittivat minua sähköposteilla ja postikortein -- kun en ns. päässyt opiskelee mutta en vaan mennyt valintakokeisiin -- ettei siinä.
Tulin naapurilta joskus viideltä. Siitä jutusta alkoi tulla jo monimutkaista. Uneksin että se ostaisi asuntonsa ja pääsisin sen kanssa asumaan? Ainakin tietäisi ettei mulla ole luottotietoja. Perccele
Kello tulee noin paljon enkä ole käynyt wizards unite pelissä illallistaa missään eli en saa tän päivän kolikoita ilmaisia. Sen sijaan elvenaria selaimessa ja switchillä pokemon questia.
Söin naapurilla mysliä ja eskimojäden, kotona tein paketista carbonara pastaa. Pitäisi ehkä suihq. nuq. tupaqq. jotai**
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"