Työkkäriä ja kelaakin kiinnostaa ::::::D
Hain askin. Kaupasta. Tuli kuuma. Nukuin pari tuntia, ihan pönttö olo. Vatsasta sieppaa. Jos paavikin voi muuttaa Isä meidän -rukousta, niin kai ne mun eläkkeenkin voi laittaa katkoille. Mikäs mää, ihminen olen, en mikään... leuka väpättää ja jotain tuulta sieltä nenän alapuolelta tulee ulos hiilidioksidia. Kitalakeen kieli, ei työnny leuka eteenpäin. Vahvasta tahdosta kertova noidanleukani. Kai siihen jotain harjoituksia löytäisi jos haluaisi leuan.
Ruusu on aika kuollut jo. Eikä täällä muuta elävää sitten ollutkaan koko kämpässä..
Katsoin 1,5 jaksoa Black Mirroria eilen yöllä. Kiinnosti. Nauroin, seksille ja väkivallalle. Eihän tuo ole mahdollistakaan. Mieti jos pystyisi pelaa Tekkeniä jollain virtuaalitodellisuuslaitteella ja sit käyttäisi sitä panee kaikkea mikä liikkuu ja tuntemaan sen kaiken, parhaan kaverisi kanssa. Siinä on niin paljon premissejä väärin, mutta ookoo. Ihan hyvin näytelty tosin. Kaikkeen jää koukkuun ei siinä. Addiktio on sairaus siinä missä ylipaino on sairaalloista.
Pitäisi ja pitäisi kai. Pitää pyörät pyörii. Kun nyt kerran en jää tuleen makaa jne. Nämä on kyllä niin kuluneita fraaseja.
Aamupaino jotain 122 ja rapiat. Rakastuisin jos jaksaisi, olen niin sinkku että kaikki rakkauslaulut vaan korvasta sisään toisesta ulos. Toiselle rakastuminen tuo arkeen voimaa, toiselle se on unohtamatonta. Eritoten leijonien ja vesimiesten eroja taas. Kuin kokemus on vaa'alle unohtumatonta, niin kaksoset saa siitä jotain.
Nenä kutisi, en aivastanutkaan. Sitä se hevonpaska teettää.
Ihan kuin mua ei tahallaan ymmärrettäisi väärin jo kuten aina ennenkin. (Pidättäydyin käyttämästä paljon särkynyt sydän emojeita).
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"