Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
lauantai 1. kesäkuuta 2019
Tampereen korkeimmat ja kuumimmat paikat (siis ravintolat)
Mä vähän valmistuin hyvin arvosanoin. Stipendi tuli omasta takaa. Käytiin Sky Bar katsomassa ja sitten Kuuma ravintolassa syötiin. Piti mennä vaan kahville, paikkoja ei ollut vielä auki, mutta tuli mun juotua latte. Kotona odotti kylmä kahvi. Jotenkin vaan onnistui herätä pari tuntia ajoissa niin sain kaikki heitettyä niskaan ja löysin jonkun takin kun oli aluksi viileä aamu.
Ope toivotti jotain kaikkea hyvää, ei mitään hajua. Fiilistelin. Nauroin, itkin, lauloin suvivirttä, ikuistin kaverien naamat ja sedän naaman vaikka siitä ei ole mitään googletettavaa.
Häikäisevät onnittelut lukee kortissa, laitoin ruusun maljakkoon. jne otin räpsyttimet jo pois. Varmaan illanviettoa yksin kotona. Vähän toivonut mahdottomia mutta kuuluu taudinkuvaan.
Vähän siivoilua koko kesäkuun sekä yksi päivä tammerfestia, Särkkänniemeä. Päivä kerrallaan!! uuh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"