perjantaina, kesäkuuta 14, 2019

Nimeeppä oma muumisi jos laakson asukas oot

Heräsin 12 tuntia sitten suunnillee. Sit otin pienet aamunokoset. Katsoin leffan I am Mother loppuun. Hiljakseen kaavin vaatetta tämän nahkaolion peitoksi, keitin kahvia, söin mysliä. Odotin päivänsankaria avuksi heittää mua K-rautaan hakemaan parvekkeelle kukkia, laatikon niille ja multaa... Se homma mulla on vielä edessä tänä iltana... Siitä se heitti mut Muumimuseolle ja mun kontakti oli jo käpötellyt sinne nopeeta. Syötiin kotiruokalounaat, otin alkukeiton vihreää perunasosetta, salaatteja, ja pari kanaa miten sit haudutettu en ole varma, mutta ne oli kanan niitä mehevimpiä osia. Pari keksiä ja kupin kahvia. Juteltiin englantia ja suomea niin että hän itsekin ymmärtää. Päivänsankarin tajusin tosiaan olevan yhtä vanha kuin minä silloin kuin äitini sai minut...

mun mummuni muni mun mammani, mun mammani muni mun

Joka tapauksessa kolmeen asti kierreltiin muumeja, tein siinä animaationkin nopeasti. Siinä on jokin transgender mekko- ja musta hattu -päinen muskelimuumi, joka astelee nurmella onnellisena kunnes punainen pallo osuu sen naamaan ja naama vaihtuu kärttyisäksi.

Heh hehe ja instagram laulaa kun meikä jakaa sen sinne!

 No niin alan käppäillä bussille, mutta sit en jaksa odotella muiden muumien seurassa nätisti joten jatkan matkaa. Mulla on aivan täysin megainen paska netti joten kun kohtaan niitä yhteiskäytössä olevia skoottereita/sähköpotkupyöriä, niin kestää puoli tuntia ladata aina sovellus. Eikä sitä kyseistä laitetta sitten syystä ja toisesta saakaan mukaansa. 

Loppuviimein viiletin 5min sellaisella. Menin suorinta reittiä Prismaan. Ostelin konetiskitabletteja, ja jäätelöä, mutta myös juustosämpylöitä, perunaa, valkosuklaalevitettä, 2x pepsi max 1,5L ja majoneesia, paahtoleipää, muusijauhetta, tiskiharjan. Mulla on aika hyvä tilanne just nyt kotona toisaalta kaiken käyttötavaran suhteen. Sitten kävin Alkosta hakemassa viinapullon. Jos vaikka kossumehua saisi aikaan vklo tänään tai joskus kun en paina 125kg koska aamulla painoin tosiaankin alle 124 ja nyt painan kilon enemmän, 125, vaikka olen taatusti polttanut kaloreita kävellessäni 6km ja hikoillessani potkulaudan kanssa ymppistä.

Tämä kirjoitaminen on toisaalta enemmänkin terapeuttista toimintaa, mutta nämä käpälät täytyy vielä multaan pistää jos haluan lokoiset oltavat mun uusille daalioille partsille.

Niin ja kävin suihkussa ja skannasin ostokset mun kulutuspaneelijuttu juttuun. Avasin ton levitepurnukan ja otin sormenpään verran sitä suuhuni maistiaista. Puuh. Mitään muuta en sit ole kuormasta maistellutkaan, en edes pepsilöitä.

Oukkipoukki – joko voisi sanoa poikki! ?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!