ihmisoikeudet

yearning pumpkin spice monday morning

 Kävin seisoskelemassa ulkona melkein vartin tienposkessa kunnes tajusin, että olen tunnin ajoissa. Mikähän mun aivoissa nyt oikein bugitti....

Translate

tiistai 11. kesäkuuta 2019

En sitten kertonut mitään mutta kun jännittää liikaa

Ihan niin kuin olisi mennyt ääni. Yritän juoda teetä hunajalla ja tollei kaikki niksit. Kiva kun kuulostat joltain sammakolta heti aamusta aina.

Ostin eilen pätkislevyn, ja se on sulana tossa pöydällä. Ilmeisesti se tonnikala-papu-nuudeli-pinaatti paistos oli tarpeeksi eilen. Aivastelen... onpas huono merkki.

Koko yön mulla oli puhelin äänet päällä. Ei yleensä ole, mutta en häiriintynyt yhtään. Sikeästi vain.

Muutenkin epäilen että olisi eilen tullut kipeäksi. Tällä viikolla vielä mennä muumimuseoon ja aloittaa parin 8-9 vuotiaan englannin opetus. Olla niiden ystävä. Olen kuulemma hyvä opettaja. En vain ole opettanut lapsia ennen. Pikaisella googletuksella tiedän kuitenkin mitä niille voisi opettaa.

Siis muotoja, numeroita, eläinten nimiä. Vartalonosia, ja mikä heitä itseään kiinnostaa kun osaavat kuitenkin jo kysyä, ja hieman ovat jo loogisia.

Se on varmaan vähän byrokratiaa, että miten ne tulot voisi ilmoittaa, kun se on kuitenkin niin pikkurahaa mitä mulle luvattu. Neljä tuntia viikossa pari kuukautta. Se on vähemmän kuin jotkut tekee viikossa töitä.. jos se nyt menee niin kuin suunnittelee, ettei ala paukkuu ja venyy sovitut jutut. Nyttenkin iskee paniikki, etten saa suusta mitään kieltä ulos, jos ääni menee...

Ei vaan pitäisi tupakoida.

Taidan tehdä paahtoleipää. Katsoin eilen my 600lb life -jakson mutta en loppuun, samalla kun söin. Lihoin Särkänniemessä kilon. Se ei vaikuta yhtään mitään jos kävelee vaikka 6-7 km päivässä. Pitäisihän sen kaiken järjen mukaan, tai sit aineenvaihduntani on vaan kömpelö.