On se hyvä ettei tuossa ruokahävikki boksissa tullut mitään paperilappua että mitä tuli tilattua. Söin vatsan täyteen ainakin. Ei mahdu enää mitään. Tortillasipsejä ja muki kaakaota, mutta myös lähes kymmenen bounty&twix patukoita sekä täytesuklaamuna paketti. Mulla on vielä 2,5 bountya ja yksi twix avaamatta. Enkä kyllä syö enää ikinä mitään. Katsoin samalla, kun Ralf Tuhoaa Internetin -lasten elokuvaa, kun mässäilin tuossa.
Satanut räntää ja takatalvi tosiaan. Pari tuntia koulussa olin kaverin kanssa ja juteltiin niitä ja noita "vahtien" kun ctp tulostin tulost offset peltejä. Olisi voinnut toki olla jotain muuta tekemistä. Asemoitiin myös omia mustavalkoisia juttuja strippeineen ja etureunoineen ym
Tiedän oikeesti tosi paljon alalta kaikkea, mutta ne on vieläkin vähän kuin sammakkoja päästelisi suustaan. Siksi teinkin työhakemustakin äsken. Selailin myös joukkorahoitussivuja mesenaattia. Tänään on rahapäivä, voisi vaikka asumistuen pistää menee johonkin turhuuksiin ...tai sit ei.
Oispa ees kissa seurana mutta joudun kuuntelee naapureita kerrostalon seinien läpi. Tai siis kun on kerrankin pahvilaatikko. Kannoin sitä vaan puolet kotimatkasta, kun kamreeri heitti mut kyydillä postipisteelle.
Kaipa sitä jatkaa taas elämää. To blog or not not to blog, that is the problem... hence I'm troublesome each day<3
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"