Kepponen vai kumautus?

Pelleilen näköjään. Omatpahan on elämäni rippeet. Leveäperseilyä.


Aamulla oli huono motivaatio lähteä kouluun. Menin silti kunhan sain potkittua itseni sängystä ylös.

Hengailen serpentiiniä kaulassa. Otin paidan pois kun tulin kotiin. Siitä on pari (lue: kaksi) tuntia.

Avasin youtuben ja katselin meikkauksesta asiaa.

Laitoin instaan selfieitä (melko sensuelleja, onhan mulla vaan rintsikat ylävartaloa peittääs) raskausarvistani ja kiinnostaa tuon verran mitä 👌 O ja K -kirjainten väliin jää tilaa. Mun läskejä nipistäessäkin tuntuu enemmän kuin 👈


(Sitä saa mitä tilaa, mutta vaikka maksettaisi niin en katsoisi KENENKÄÄN dickpicsejä.)


Join siman sijaan 1,5L cokista. Mulla oisi tasan rahat askiin tupakkia jos eksä laittaisi mulle vitosen. Pullonpalautusrahat huomioonottaen. En ole polttanut eilisen jälkeen. Unet ja ajatukset ei rauhoitu- päinvastoin. Ei mulla makuaistia ole, mutta kaikessa muussa, on enemmän sävyjä, kontrastia ja eloisuutta. Mikään ei toistu kovin monesti häiriöivästi.

Tuota tuota oisko nuita aiheita vaikka mistä näpytellä. Ei kai.

Ainakaan ei ole perjantai.

Tapan aikaani täten siis. Ehkä itseäinkin. Häntä olisi eritoten mukava tappaa pois. Kun ideat ei vain riitä. Kun sulla ei vain ole tarpeeksi materiaalia. Kun olet vain liian huono. Ei voi lainata, ei voi ottaa.