English because I'm Finnish and just spent a century in the loo while reading my old blog. Still can't read a book. (There's a book for that?) Then I google'd the movie I last saw and there was a YouTube video with the ringmaster and his onehanded horse rider in Dumbo. Answering Internet's wanted questions about them. Was fun. Do not want to own green eyes or a wife whose like fifty years younger especially if she was a dog and I'd be a monkey by Chinese horoscope but that's just one pairing.
My airbnb quest is probably arriving soon to Tampere. I wrote my wifi key down and set their flat key for them, made a bed for them, and been digesting my food and gathering myself. Nobody's probably going to be here though. I slept last night next to a neighbor whose lives down the street. He was there for me when I last broke up, the sofa I mean.
Probably just platonic between us. I did leave him without a release after sex though so might have to go back anyway tonight. A break, you don't say? I haven't told him that I have a diagnosis but it's not as if it was any of his business and besides, it's only something I have and a percent of population apparently or so I've heard having those bunch of symptoms.
yeah and the rest is history but communism would never work.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"