Joko päätit loukkaantua olemassaolostani

Eilen jäi välistä kirjoitus. Oli siivouspäivä, tuli käytyä best buddies koulutuksessa keskustorin kahviossa.

Sitten panojoni kutsui mut kylään ja yöksi. Käytiin saunassa (rentouttava osuus). Söin sen juustonaksut ja suklaakeksit ja join pari kaljaa. Saattoi mut puoleenväliin vielä kotimatkaa äsken. Pitkät housut, villasukat, huivi ja pipo oli ehkä liikaa ton mun talvitakin ja repun kanssa... hikoilin vuolaasti joten kävin suihkussa. Taitaa olla jo kevät pikkuhiljaa. Ei silti viitsisi mennä puolialasti asioille vielä kevyemmin pukeutuneena. Tai no, jos otan rannekellon pois niin sitten on alaston olo.


Kuulen varmaan mun uudesta kaverista viimeistään ensi viikolla. Joka viikko pitää yhteyttä ja sitten vähintään kerran kuussa nähdä. Saa kuulemma kunniakirjan, että on tehnyt vapaaehtoistyötä.

Jos jatkaisi tota siivousurakkaa. Veisi roskia ja tyrkyttäisi jotain roskalava ryhmään? Olen kyllä melko puhki jostain syystä. Heräilin pari kertaa ja sitten varmaan nukkunut liikaa.

Panojonissa on varmaan herkintä se, että sen kanssa on ollut mun ehkä noloimmatt halit ja pusut. Mun noloin pusu oli mun, eka pusu miespuolisen kanssa, jolle se oli jonkinlainen vitsi. Tyyppi käytti kieltään, kuin helikopterin terät olisi lähtenyt käyntiin, mutta onneksi olin kärsivällinen.

Kunhan keksin vaan jotain spessua panojonissa, joksi naapurit sen nimesi kun tekstasin hänestä, mutta tuskin meille mitään kehkeytyy siltikään. Jos pysähdyn miettii miten yksinäinen olen verrattuna siihen miten paljon ottajia olisi ym hyväkseenkäyttäjiä, niin masentuisin mutta ei sellaiseen ole aikaa eikä varaa.