kävijäpiikki

torstaina, helmikuuta 07, 2019

Ei naurata ollenkaan, kun tämä kotitoimistoni on niin sekava

Ei miehet tajuu.

Tulin kotiin kaupan kautta ja aloin mässäilee kaikkea vaan ruokaostosta. Tunteisiin... gouda juustoon hampaankolot, luumupurkista puolet, kookosjogurttia, croissantteja, ja pikkupullosta punaviiniä... sen lisäksi että söin puolikkaan kalkkunasubin, ja ehkä mulla on vain oikeasti jano. Join energiajuomaa pullon, olisi pitänyt siihen lopettaa. Miksi näin kyltymätön. Kouluruoastakin tulee vain pahalle tuulelle. Mua ei saisi tyytyväiseksi. Mitähän teen tolla inkiväärimausteella. Katselin kyllä inkivääri eteeristä öljyä terveyskaupassa, mutta alkaa olla kevät- ennen kuin aikaa moisiin saunatuoksuihin.

Mulle jäi vuokranmaksun jälkeen alle satanen, ja vaiks hammasta purren sit kituutan pari viikkoa ja sen yli.

Miksi mulla soi päässä jotkut asiat, joita en kuitenkaan kirjoita alas tai ylös tai muuta. Ai niin, ne ei ollut mun huomioita! Miksen saa olla yksisarvinen, miksen saa olla tyytyväinen mihinkään, miksi mä joudun olla vain minä. Leivän päälle ylähuulta.


  • Mietin miten joskus polvenkorkuisena, sain idean istua isäpuolen läppärillä ja kopioin tekstiä, jostain kirjan kuvateksteistä siihen näytölle, ja tämä sanoi, että


 "Sähän kirjoitat kohta paremmin kuin minä."


  • vaikka ne sanat ja kirjaimet poukkoili siinä sivulla...


Mutta joo, mä olen analoginen, enkä mikään analyyttinen. Melatoniinit painaa jo.

Kaksi lintua samalla iskulla

Ja kaikkea muuta mitä mikä mahtuu aina vain pienempään tilaan. Sananlaskua ja partta ja viisauksia ja plääh. Vituttaa vaan kun ei kiinnosta kirjoittaa tieteellistä tekstiä, paitsi kuka siitä hei, hyötyisi.

Ehkä jokin piirakkatilasto olisi tosiaan hyvä havainnollistaa mua.
Kuulemma ei ole tietyn ikäisiä sukupolvia, koska ne vaihtuu parin vuoden välein.

Vesi oisi jees, paitsi sitä tulee hanasta. Vidu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!