.png)
Mie häpiän. Hävettääpiiii. NYYHyyhhhyyy. Olin koulun värihuoneessa??? Missä sekoitellaan värejä. Olisivat saman tein laittaneet johonkin vitun valkoiseen huoneeseen lepää... EVVK!!!!!
Tottakai rakastan omaa ääntäni, mutta jos ei tarvisi sanoa mitään vois tehä vaan (ei voi. käyttäkee mielikuvitusta.)
Enköhän mä tiedä, ne värimaailmat!!!Niitä on suppeita ja sit vähän miljoonittain enemmän, ja tota... avaruudellista, space-nappia vaan.... harmi kun muutkin ihmiset samalla aikaa painelee varmaan jossain muualla miljoona kertaa enemmän näppäintä, kun mitä tämä mun avaruudellinen hahmotus merkkaa
Perkele kun täytyy olla vaaka. Mitähän se näyttäisi, ellei mun rasvaisia koipia????
Juttelin jonkun lukiolaispojan kanssa kun piti taivaltaa kotiin... Se vaan kelaili siinä rokkikuteissaan, ja sit haukuin sille että se näyttää jostain elokuvasta joltain pojalta. Tähtiin kirjoitettu virhe, ja sanoin että mulla ei ole, tutkintoa!!! Opiskelen media-alaa rakennuksessa jonne osoitin
Mua rasittaa että kaikilla on jotain finnejä naamat täys, koska jos ne ei ota opikseen, niin niiden tarvii ne kemiallisesti mennä hoidattaa pois saadakseen sileän ihon :// (kallista. lysti)
Koko aamupäivä meni tutkaillessa erinäisiä painotuotteita ja niiden erikoisuuksia. Otin omia dia esityksiäni fööniin, että mitä matskua siellä sanottiin. Putsasin AirPodsit korvavaikusta niiden pahvisilla viivoittimilla, löysin mun paskanruskean huivin sieltä jonka unohdin eilen, ko. mestaan...
Jokamaunrakeita. Nielkää omat silmälasinne, tai on ne ehkä yksityiskohtiin vähän hyviä sit loppuviimein hahmottaa, mutta ....haluan vain uskoa, että todellisuus on jotain minkä pystyy korjaa omasta näkökyvystä, tarpeeksi kun vain haluaa... Ehkä se, että miljoonalla suomalaisella on silmälasit nokalla, saa mut hipsteröimään
Mutta joo, mun Sillä Silmällä -kirjan välissä jonka lainasin joskus kirjastosta, niin oli jokin munakarva... että sieltä jostain se vaan on niinku lähtenyt tuo kun osaa lukea the ihmistä, random...
Pysykäähän vahvoina, järjissään, ja oikein mukavaa vapunodotusta. Tammikuu on jotain niin saatanallista, kun valo sattuu aivoon, sitä on joko liikaa tai liian vähän jossain. Siis- kun, oon sillä perskutin valodieetillä. Ilmeisestikään.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
map
Translate
Suositut tekstit
-
Yhden kilometrin kävely väsyttää. Ja tänään vielä kahdesti – molemmat kerrat sateessa, joka ei edes kunnolla halunnut olla sadetta. Sellaist...
-
Taking care of my back, neck, and upper spine isn't something I do often – I’m usually hunched over my phone, like so many of us. But th...
-
Palia ryhmäkuva, minä vasemmalla Auts mun silmät. Verkkokalvot ja ripsiraja. Ehkä liikaa hieronut, katsonut ruutuja, laittanut tippoja silmä...
-
🕹️ Pokémon Games You've Played ✅ Mainline Games Pokémon Red (GB) Pokémon Blue (VC, 3DS) Pokémon Yellow (GB) Pokémon Si...
-
Olen vaan pettynyt miehiin ja heidän ylisuureen rooliin yhteiskunnassa. Sitä ei juuri paikata lepakkosukkahousuilla, mustilla mekoilla ja k...
-
Olen aikuinen ihminen enkä enää itke parturissa käytyäni. Mutta... saatan tehdä lisää huonoja valintoja. Sen turkkilaisen parturin mikä lie...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"