keskiviikkona, joulukuuta 12, 2018

kuules kultasein, tuoksut ruusuilta, naurat kuin hyeena, sulla on possun makee kankku ja itkisin vuoksesi valtameren...TAI NO!

Tulin sittenkin kotiin bussilla. Open sijaisen sijainen laittoi mut jo poissaolleeksi muutenkin niin samapa toi. Kävin psykoterapiassa. Tein postikortteja sukulaisen kissasta ja annoin terapeutillekin yhden kun tulin tulostaneeksi monta (en tiedä miten niin kävi).

Olin ajoissa keskustassa, joten pelailin pokemon go:ta ja löysinkin vielä monta vierailematontani pokestoppia. Mulla oli alle 300 tavaraa, kuten pokepalloja, ja sitten olikin jo yli 500 tavaraa pelissä eli täyttyi nopsaan toi. Nyt täytys vaan löytää magnemiteja ja evolvoida se ja kaapata 5 execcutea... kaappasin yhden just ennen ton tehtävän alkamista tehtävästä ja harmitti lievästi, kun ne ei just nyt ole kovin yleisiä luonnossa. Ei se silti mitään haittaa, palkinnoksi siinä on pokemon joita mulla on jo paljon jaja. Onpa vaikea selittää

En tiedä onko mun "en tiedä" -selitys jonkinlainen defenssi, vai miks mä sitä oikein heitän joka väliin. Mutta en mä ole rohkea tai uhkarohkea enkä mä kyllä ihan tietäjien oikeesti ole se joka tietää. Ehkä masturboidessa voisi hokea tota ja sit toivoa että joku tietäisi. Jep, olen niin surullisen epätoivoisen hauskan järjettömän huumorikeskeisen huonotunteisuuden pinttymällistymä että en vain pysty omille tilanne komedia jutuillenikaan millään nauraa. Sattuisi liikaa vatsalihaksiin

köh. Se on alkusyy miksen naura itselleni että mieluummin piristäisi muita tms. Vai saako nauraa vitseille joita heittää itsestään. en mä tiedä (=emt)

Vai mitäs sitten. Toistoa. Hegemoniaa. tetriksen peluuta elämä on olemista jotain emt. Tajunnanvirran keskeytymätöntä hupiajelua.

Tai no, vastasin puheluun ja se keskeytti ihan mun hupailun tällä erää. En tilannut kokkiveisten tai kiikarien tai edes kuulokkeiden takia tiekua taas.. en vaan. Jaksa/ehdi/viitsi/kehtaa enää lukea lempilehteäni. Harmi. Tallaan jotain omaa reittiäni eikä kiinnosta älypulmat tai ÄO testien vastaamisen opettelu... oli mulla ehkä joskus aivot. Jossain jaksossa Olipa kerran elämää. Kyllä, on myös minulla olleet joskus hermostot ja radat ja kurkiaiset ja muut nystyräiset poimut. Tuntisikin ne vielä. Ei ne vaan halua olla mun kaa facebook-kavereita, ne. he, te, me?

Ai niin joku kiva kuva tänne koska pitkä teksti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!