13 vuotta sitten pääkaupungissa katsomassa Smaugin autioittama maata viimeksi

 Mä luovutan kohta. En ole oikein uskaltanut heittäytyä. Kuuntelin yhden seminaarin aiheesta josta en tiennyt mitään etukäteen. Osallistuin yhteen tuunaukseen figuurilla joka mulla jo oli ja omalla siveltimellä. Ostin ropecon paidan. Kävelin paljon ympäriinsä. Nukuin täällä ja kävin suihkussa. En ole pelannut enkä ostanut noppia enkä juuri tutustunut mihinkään. Suurin osa johtuu siitä etten ole sisäistänyt karttaa ja olen ollut ihan hukassa. En ole osannut koittaa onnea ilmoittautua mihinkään. En ole heittänyt nopan noppaa vaikka mulla on mukana, en pukenut korvia.
Avajaiset katsoin. Käytin klo 19-22 varmaan odottaa et pääsisi nukkuu, vaan istumiseen. Pitäisi ehkä ottaa kassi mukaan (heitin tyynyn, alustan ja hikiraitaisen topin roskiin) ja lähteä juna-asemalle. Ottaa tästä jotain oppia. Yksin ei varmaan tänne kannata tulla jos on ujo eikä tunne skenestä ketään. Kyllä kaikki on ihan mukavia kun ne täällä vapaaehtoisesti on. Mä vaan satuin haltialippua hakee ja sain.
Paluulippu pitää kohtapuoliin ehkä ostaa oikeasti. Mä en halua oppia mitään alkeita magic the gatheringista tai olla roolipelaaja. Mä en osaa tehdä palapeliä. 8000 osaista tai edes 8 osaista liukupalapelia. Ehkä tulin tänne koska oon nörtti ja rakastan fantasiaa. Mutta täällä ei ole 3ds pelejä myynnissä. Ehtisin tehdä sauvan tai korun jos maksan matskut. Jaksanko mennä taas etsimään aluetta jossa niitä voi tehdä, en  
Ja sitten kun en jaksa enää, lähden kotiin. Tämä on vain niin kaukana kaikesta. Sanoi kukaan helsinkiläinen ikinä  
Katsoin 2023 vuoden ohjelmasta vääriä juttuja. Opasteet oli päin helvettiä, samoin maps ohjasi jonnekin lastausalueelle jnejne oli remontissa koko paikka. Joka kerroksella eri nimet ja uloskäynnit, numeroiduista kokoushuoneista ja halleista en löytänyt sermien takaa toiselle puolen, välttelin ihmisiä ja mitä kaikkea syytä että olin vaan ekakertalaisena yksin ihan väärissä bileissä?
Tulin kotiin ja vedin stockalla avokaadoleivän vilautettuani henkkareita alkossa. Ei löytynyt tipan tippaa alkoholia sieltä messuilta.
Alkkarit oli ihan juustossa. Minusta levisi valkoista vessapaperi hiutaletta kuin konfettia pukkarissa kun otin pois alushousut ja pääsin pesulle. Olisin ehkä mennyt aiemmin mutta naisten suihkut oli perällä ja näin vaan jotain binäärikoodeja ja showpaini miehiä joita ramppasi sieltä sisään ja ulos...
Oli vaihtoalkkarit kyllä. Olisin mennyt farkuissa mutta loppuviimein otin jotkut ikivanhat leggarit kun ne oli kevyemmät. Oli siellä asuja side boobsiakin yhdellä luolamies naisekkeellä että siihen verrattuna mä olin tavis asussa.
En halua dissaa binääri ja trans väestöjä kun nuorin systerikin on liittynyt siihen joukkoon. Äityliini vaan totesi, ettei se siskovelisisarus halua olla tyttö? Halasin sitä sillon melko lujaa kuin olisin pusertanut kauan kadoksissa ollutta veljeä joten kai mä jotenkin tietää hyväksyin sen jo etukäteen. Nuori hiki haisoo erilaiselle.
Pääsen nyt ainakin jatkaa käsikonsolipelailuja sun muuta kädessä keramiikkaa josta juon pienet energiajuomarommit, on muuten myrkyn vihreetä. Ja viintä mitä menin hakee. Kyl nyt kelpaa. Niskat on poikki ja nukuin melko kovalla alustalla _kuitenkin_ ja ranneke vielki kädessä. Poistan jossaki vaiheessa
Ei ollut hyvä nukkua kun se showpaini jatkui ja jatkui ja tuntui että ne heitteli salilla niitä painoja siel tömäytellen nurkasta nurkkaan ja nauru raikasi välillä. Kaikki kuului sinne majailuhalliin niin toista yötä en kyllä torku silleen parin tunnin pätkissä.
Nyt täällä raikaa festarit ulkona viel tän illan. Samat joissa joku vuosi olin narikassa töissä. Ei se mitään mulla on vähän naksuja kotona. Aamupalaksi löysin kassista protskudrinkin ja flapjackin, perjantaina kävin aseman bk:ssa whopperilla ja join espresson ja löysin pähkinäsekoituksen kahviosta. Lisäksi yksi kermatoffee karkkikojusta. Kaupasta otin päärynälipsin. Ei yhtä hyvää kun koko kesän vetänyt jotain mansikkakeitto jäädykkeitä pakastimestaan. Mutta enpä mä mitään kauheasti rahnaa käyttänyt ostoksiinkaan. 25e virallinen xl conipaita. Aluksi kympin taksikyyti asemalle. Kuski sanoi mulle jotain puolustaen helsinkiläisiä. Ja mulle soitettiin psykiatriselta puolelta. Vittu sit junassa jotkut pojat puhui siitä bändin keikkalippujen hinnoista mikä bändi aiheutti mulle koko skitsofrenian. Joku lääkäriopiskelija kirjasi mulla olleen merkityselämyksiä bändin lyriikoista enkä halunnut puhua mitään koko asiasta niin se jäi elää ihan hömppänä valheen humpuukina. Mä siis psykoottisesti vihaan sitä bändiä-
Tilasin botteja et ne kuuntelisi sitä Spotifysta jotta sen alustan bottien vastainen varjelusuoja poistaisi niitte musiikin kokonaan. Ja muutenkin kaikki huonot elämänkäänteet on sisältäneet jotain sen bändin pedofiilimelua ja yksi mieshoitsukin myöns et kun sanon sen bändin nimen se kuulosti siltä pdf:ltä
Mutta joo ottakaa mainokseni pois ja riisukaa viimeisetkin ihmisoikeuteni jos en saa mielipidettä pitää. <3 Varsinkaan edes musiikista. Tai sen esittäjiä en saa olla kuuntelematta. Nih.

Väkivaltainen mutta ihan nerokkaasti vedetty peli

Kävin ensimmäistä kertaa roolipelissä ja ryöstin apteekin

Olen pelannut lautapelejä ennenkin. Eldritch Horrorissa olin joskus joku telepaatti, joka pystyi siirtelemään merkkejä kartalla. Tuntui vähän huijaukselta, mutta ilmeisesti se oli ihan sääntöjen mukaista. Maailma pelastui. Jotain lonkeroita jäi toteutumatta.

Nyt päädyin ensimmäistä kertaa oikeaan roolipeliin.

Hahmoni nimi oli Tormul.

på engelska och finska

Tormul oli kurja aatelinen. Ominaisuudet olivat sellaiset, että jos näkisit ne työpaikkahakemuksessa, et palkkaisi häntä edes vartioimaan tyhjää peltoa.

Strength 0.
Agility +1.
Presence 0.
Toughness -2.

Tormulilla oli punainen nenä, ongelmia auktoriteettien kanssa ja harrastuksena korujen valmistaminen kuolleiden hampaista. Sekä hän oli sus.

Tavallaan hienostunut ukkeli. Ei kysytty sukupuolta olisin sanonut muunsukupuolinen. 

Meidät palkattiin pelastamaan kaksikymmentä lasta muuttumasta hiisiksi. Muistan tämän yksityiskohdan siksi, että kyseessä oli suunnilleen ainoa asia koko illassa, joka kuulosti normaalilta. Meillä ei ollut yhteensäkään tarpeeksi hopeaa hankkia epäilyttäviä parannusliemiä.

Minulla oli mukana koppava puhuva hevonen. Myös miekkani puhui. En tiedä mikä on pahempi. Se, että hevonen totteli ja haisteli toimiiko apteekin liemi kun kysyin siltä, vai se, ettei se ollut edes kummallisin asia koko pelissä.

Tapoimme kasan hiisiä. Yksi pelaajista sai alussa elinvoimaa kymmenen pistettä ja toimi kilpenä. Minä sain kaksi niitä, ja onneksi narrin kohti päätäni heitetyt kivet -eikä voimien käyttämisestä päänsärky kaatanut minua tai pahat hajutkaan.

En edes tiedä miten onnistuin olemaan niin keskinkertainen tilanteessa, jossa ympärillä kuoli jatkuvasti goblineita.

Mukana oli mylly, kanuuna ja jokin laite, joka valmisti ruumiista uusia otuksia. Tunnelma oli sellainen, että jos joku olisi kertonut sen olevan oikeasti kunnan jätehuoltohanke, olisin ehkä uskonut.

Alussa ryöstimme apteekin. Oli se ehkä tahmeaa.

Tai tarkemmin sanottuna vapautimme parannusliemiä yksityisestä omistuksesta kärryihin 

Tämä kuulostaa paremmalta.

Lopussa yksi hahmoista kuoli. Jälkikäteen tuli mieleen, että olisin ehkä voinut yrittää pelastaa hänet.

Tämä on ilmeisesti sitä kuuluisaa roolipelaamista. Ei muistella vahinkolukuja tai optimistrategioita vaan sitä yhtä hetkeä, jolloin olisi ehkä voinut tehdä jotain toisin. Kun sanot, ”jaa niin minä?” Kun Tormundin vuoro on.

Saatiin palkkioksi helmi. Ja ne lapsetkin pelastuivat.

Mikä tuntuu näin jälkikäteen epäilyttävän hyvältä lopputulokselta maailmassa, jossa ruumiista rakennetaan hirviöitä ja oma kulkuväline tai teräase saattaa arvostella elämäntapavalintojasi.

Minulle kerrottiin, ettei hahmoihin kannata kiintyä.

Tämä neuvo annettiin sen jälkeen, kun olin jo oppinut Tormulin nimen, taustan, epäluulo ongelmat ja hänen näkemyksensä auktoriteeteista.

Ihmiset sanovat, ettei hahmoihin saa kiintyä samalla tavalla kuin sanovat, etteivät ota enää yhtään kissaa. Sitten ne ottavat. En tiedä pelaanko uudestaan.

Todennäköisesti pelaisin- jos vaan löytyisi porukka.

Tormul on edelleen hengissä, mikä tuntuu hänen ominaisuuksillaan lähes yliluonnolliselta saavutukselta. Tanssikoon narri kuolleiden goblineiden päällä. Olkoon miekka iloinen onnistumisesta ja hevonen edelleen nasevan ylpeä itsestään. Ainakin nyt osaa lukea noppia taas paremmin. Hyvä kun tajusin alussa että kuusi sivua on tietty perus nopassa. Ihmiset teki joskus noppia kun heitä alkoi tylsistyttää.

______

Laitoin muuten sähköpostia jalkahoitolalle, että hoitaisiko ne myös sormessa olevia syyliä... En halua otsaani seuraavaksi?