Vuodenaikoja kalkkikset, se oisi vakava aihevaroitus

 Kävin aamusuihkussa. Söin protskua. Laitoin kasvovoiteen. Pukeuduin tpaitaan ja sortseihin. Olin pari minuuttia parvekkeella kuntopyöräilemässa, kunnes tuli mieleen Hitchcockin Linnut. Ja huuruuntui ikkunat. Katson Youtubesta videota mielenterveydestä- siitä mitä koomikot saa oikein traumasta. Sitä ennen ihmisten ruumiinhajujen peittämisistä japanilaisittain .
 Aamulla estin tyypin jonka näin illalla- sovelluksen kautta, jonkun nallekarhun. Se puhui että voisi tulla usein käyttää mua. Mua ahdisti se juttu ja tyyppi haisi ja tukahdutti mua sen läskeillä. Eli sattui keuhkoihin sen jälkeen. Liikaa stimulaatiota. En saanut tehdä omaan tahtiin. Se oli ihan kauheata. Revin itsekin vahingossa mun uusia korvakoruja jo tarpeeksi. Ehkä en seuraavaankaan 5kk kyl tapaa ketään. Mä en ollut aivoista kiihottunut, vaan laittanut jotain rfsu hierontageeliä alapäähän pienen tipan ja silleen se toimi kai kun olen niin tiukkakin ilmeisesti(?) Vähän niinku se joka sanoi että olen kaunis, mutta kouri mun sulkijalihasta... Miksi mä en löydä koskaan ketään kunnollista.

Ilmeisesti riittää jos on käytöstavat!!!
Ehkä en pysty nauttii enää d/s suhteista, kun ne vaan käy tyhjentää pallinsa ja on rajuja. Tarjosin sille kuuman juoman. Se kuvotus halusi vaan sänkyyn. Sen jälkeen teki mieli kanapitsaa. Hain kanapitsan mutta en nauttinut siitä mutta kai se vähän maadoitti kun katseli telkkaa. Se on itse tyhmä joka tottelee toista. Pitäisi veloittaa kaikilta, niin ehkä voisi perustella itselleen että se oli okei. Mutta joo, hyväksikäyttöä...

• Aamupaino 112,7kg. Oon laihtunut vaahtosammuttimen verran ilmeisesti. 12 kiloinen vaahtosammutin.
• Nukuin johki yhteen päivällä kunnes aloin ajattelee Aniimo peliä mielessäni. Sitten nousin ylös ottaa aamulääkkeet. Veskissä puristelin reidestä finnin. Johtuisiko masentuneisuudesta.
• Elämä on vähän paskaa ja huonoa oloa eli normaalia. Ylihuomenna on aika fysioterapeutille tuosta jalkojen puutumisesta.

Kehenkään ei voi luottaa. Kaverit poistaa sun kommentteja, vittuilee, ja yrittää käännyttää tai jyrätä jollain kyynärpää tekniikoilla. Ei tunnu että mulla olisi ketään. Kaikki kysyy kyllä, olenko asettunut uuteen kämppään. En osaa vastata. Mitä mä olen ennen sitten tehnytkään, niin tuskin toimii enää tässä elämänvaiheessa, kun lähestyy neljääkymppiä. Ei huvita kauhubileiden järjestämiset enää. Ostin mä hiuksiin violettia suihketta jos halloweenina keksisi jotain menoa. Sottaavaa.

Ehkä pitäisi vain alkaa miettiä joululahjoja. Niiden paketoimista. Mulla on vasta yksi avaimenperä hankittuna. Toisaalta materialistista, ja kuka nyt ei pystyisi hankkii itelleen jotain mitä ite haluaa. Joulukalentereita mulla on ollut perinteisesti kaksi tai useampi. Tänä vuonna ei kiinnosta oikein yksikään. Ensi vuoden kalenterit on jo tyrkyllä... en ole saanut edes seinäkalentereita seinille.

Mitä sitä huokaisi. Elämä ei erityisemmin tunnu sen arvoiselta. Ehkä olen unohtanut jotain? Jonkun? Jotain superia? Jonkun ihmiskunnan syyntakeettomuuden... tai sit pitäisi hävetä jotain mutta en osaa. Kunhan heittelen jotain. tuntuisi jossain. Mutta tässä turtuu. Sitä valmistautuu ottaa vastaan pahimman. Ja joku nauttii siitä.

sadismia. Itsestään huolen pitäminen. Kroonista ylinukkumista. Ihan sama vaikka painaisin 66kg koska lääkäreiden mielestä ei ole mitään väliä mun saavutuksilla. Olin niin hyvässä kunnossa, ja he vaan satuili mulle jonkun hulluustaudin. En mä halunnut sitä. Se oli shokki. Ja en ole erityisemmin ikinä tyytyväinen ollut ulkonäkööni? Teen parhaani sillä mitä olen. Sellaista kaavaa sitten toistella lääkkeistä huolimatta ja niiden vuoksi joka päivä samoja skeemoja.

En ole traumatisoitunut, olen siihen ihan liian onnellinen ollut aina. Toisaalta olen sängyssäkin ollut hyvä, ei tarkoita että nauttisin olla vastapainoksi hereillä.

Tunnisteet: hullu kuin pullosta tullut,korkeastikoulutetut,rikkaat syö hitaat,aitous,vaikea tapaus,subjektiivisuus