Kloriitti tuoksahtaa aika paljon jos liioittelen mutta en paljoa sitä ripotellut pesuaineena pitkin eteisen lattioita. Siirryn keittiön pallille näpyttelemään. Pöytätuuletin viilentää ja täällä on katossa lamppu. Kirkastuu hetki hetkeltä. Valokin on spektri. Sitä on absoluuttinen tyhjyys jossa valoa ei heijastu mistään ja sitten on välkkyvät valot jotka aiheuttaa epileptisen kohtauksen. Sille välille mahtuu vaikka kuinka paljon.
Aika monilla on jokin tekoälyn vastainen periaate ja jos mä joskus olen sitä käyttänyt niin varmaan kohta millään mitä kirjoitan, ei heille ole mitään arvoa. Se on hieman kusinen liukumäki mun mielestä.
Jos mä nyt tarvin jonkun .gif tiedoston jossa mun naama liukuu puoleen tai toiseen eri ilmeellä jakautuen kahtia niin ei kukaan mun näköisyyttä ole varastanut ja toisekseen "näköinen" on ollut sekin haukkumissana. (julkkisten vrt "likeness")
Kaikella mitä teen on tapana onnistua koska olen niin saatanan fiksu etten aseta itselleni korkeita tavoitteita. Hämmentävää toisaalta? Piti mun lauleskelutili saada omiin nimiini spottarista, jotta voin kuvailla itseäni laulajana mutta... Hetkinen. Pitäisikö olla jotain kuvailtavaa? Tulee vain mieleen lapsena kun halusin huomiota ja esiinnyin. Sittemmin oon tietty kuollut pystyyn mutta kuitenkin.
Kohtapuokkii sadalla eurolla ruokaostoksia ovelle. Kun muutin mulla oli lähinnä pähkinävoi, mustaherukkahillo, ja tulinen kastike ja sinappi ja ketsuppi. Vähän jotain säilyviä kuten hiutaleita, riisiä, kookosrasvaa, omenaviinietikkaa, tomaattimurska ja pavut. Teippasin kiinni pakettiin jotain suolaa ja tumman kaakaojauheen. Teet on lähinnä vuosikymmenen vanhat kaikki sekaisin ulkomaisista vaihdoista kerätyt karkkilaatikollinen teepussia.
Sitten ehkä jos saan mun kasvit takasin ja mitä teen niille? Sekä jos saan apua hinkkaa jollain ihmeniksillä tota vessanpöntön saostumaa by the pro surgery room clinical cleaning lady elikkäs the mutsi pro bono. Minun aikataulujeni mukaan? Huomenna en voi myöhästyä taas menoista ja sieltäkin pitää ampaista aiemmin hoitaa asioitansa muualla. Kutsuttu elokuviin ja siinäkin on tietyt rajoitukset kun voi mennä. Elokuva ja sali ja paljonko siellä on muut paikat varattu, kissankaiman koiran ruokinta-aikojen kipon tyhjentymisvauhti jaettuna tuulessa leijailevilla vitun kiinnostuksen kaakelin maalein
Avainten palauttamisella on takaraja. Kaikki laahaa jotenkin minun aikatauluista huolimatta minusta mitään. Hitailee. Ja siksi meikä syö jotain ällöö suklaalevitettä ja juustosämpylää ja juo vettä laventeli Stanley mukistaan laventeli iPhone 17 vieressä pöydällä laventeli Luhta olkalaukkuni, cd-soittimessa Seetheriä ja c-vitamiinia pillillä koska mut on houkuteltu pari kertaa tupakalle ulos
Ja aina sitä saa olla itse ehdottelemassa muille ja kaikki aina vaan itse tavaransa vartioitava ja pakattava ja huoh. Sieltä sentään tulee talouspaperia koska olenhan minä nyt sentään aikuinen ihminen enkä kouluja käy enää näin syksyllä, ettei mua oteta D&D ryhmään torstaisin vaikka en kyllä pyytäisikään...
Nii vit. Mikään ei oo mun mutta mä voin lauleskella ja mä voin pyytää chatGPT:tä animoimaan mun naamasta jihvin elikkäs .gif tiedostoa... mutta siis mäkkiinkin päivitys. Ei pääse netistä pois enää. Oli helppo olla ilman Wi-Fiä viikonloppu ja vaan siirrellä kamaa. Nyt on näitä aikasyöppöjä ja huomionkerääjiä.
Guugeli on ihan eri aikavyöhykkees kun mää.
Miks kukaan edes haluaisi olla ainoa Suomessa joka maksaa kymmenen euroa vuodessa sekä euron kuussa siitä että saa joka päivä noin tunnin repiä, nyhjäistä tyhjästä elämästään -jotain tietokantaa siihen muiden omaisuuden kynnykselle, vahingossa... mun maaginen kituuttaminen joka myös kiduttamiseksi mielletään
Vaihdoin nettilaitteen nimeä. Se oli Ruottis nyt se on Tessis. Lokakuuhun vielä soppari ja sitte pitää taas sovellella. Kjeh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"