Mä olen yhtä halipumpuli mössöä sisältä. Mun ulkokuoresta puuttuu kovuus. Vai mistä sitä tietää mitkä luonteen kuvaukset mulla on. Mun sydän muljahti, hymy hyytyi, silmät kapeni. Tarvittiin vain tuo sana, rauha. Joku veti uuno suunnanvaihto kortin mulle, ettenkö mä muka rauhaa rakastaisi. Rakkaus vaatii vain aikaa. Toisaalta näin väitti jokin entinen kgb agentti youtube podcastissa mitä eilen tuijotin 1,5 tuntia.
Mä varmaan pilaan jokaisen ihmissuhteen jotenkin. Enkä edes voi sille mitään. Ehkä se on jokin vire mun iholla, jokin hormoni mun hiessä. Se lihottaa ja paisuttaa kaiken ulos konteksteistaan...
Tai sit hengaan ihan taas hitaitten ihmisten kanssa, joita olen vetänyt puoleeni.
Melko mahdottomuus että itkisin kenenkään perään.
Mä varmaan pilaan jokaisen ihmissuhteen jotenkin. Enkä edes voi sille mitään. Ehkä se on jokin vire mun iholla, jokin hormoni mun hiessä. Se lihottaa ja paisuttaa kaiken ulos konteksteistaan...
Tai sit hengaan ihan taas hitaitten ihmisten kanssa, joita olen vetänyt puoleeni.
Melko mahdottomuus että itkisin kenenkään perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"