Elämä on kärsimystä

 Heräsin puoli tuntia yli 7, sitten otin lääkkeet ja menin sohvalle uudestaan nukkumaan josta nousin taas kahdelta. En mä nyt väsynyt ollut. Nyt pohdin olenko myynyt mun yhden pokemon pelin. Siitä on vuosia. En vaan muistanut yhtä pelin mekaniikan olemassaoloa. Muistanko koko Galariakaan. On mulla siitä pelistä siirrettyjä pokemoneja Homessa. Se julkaistiin 2019. Sitä ennen katsoin kauanko kestää että olen maksanut velkani Telialle. En vähään aikaan.
Tilasin eilen 70 eurolla taidetarvikkeita ja 30:lla vapeja. Kallista, kallista. Söin pari tomaattia ja motsarella pallon, vähän öljyä ja sitruunamehua ja basilikaa ikkunalaudalta. Mitähän ruokaa sitä olisi jäljellä.
Lupasin ottaa hoitoon muutaman kukan.
Jos tiistaina alkaa rullaa se sosiaalinen kuntoutus niin haen varmaan sen jälkeen vasta ne taiteilijatarvikkeet sieltä kivijalkamyymälästä. Säästyy matkarahaa.
Mä olen nyt aika paljon katsonut samaa tiktok liveä. 500 minuuttia yhtä nuorta mansesteri taiteilijaa. Se tekee jotain tuhatjalkaisia. Tilasin siltä värityskirjan. Se postitti sen maanantaina. Se on tullattu ja matkalla.
En tiedä miksi mun piti ostaa vielä lisää peitevärejä. Löysin vintedistä tuollaisen 9 värin peitevärit ja mulla oli entuudestaan vähän kuluneet 12 nappia. Jostain syystä. Aina pitää olla..? Ehkä mä voisin vielä peruuttaa sen osan tuotteista...
Illalla tulee euroviisufinaali eikä yhtään innostaisi sekään. Jostain naapurista leijailee jokin haju mitä vihaan, laittomista töpryttelyistä. Luojan kiitos ilmanpuhdistimesta ja pöytätuulettimesta... tulee kyllä liian viileä. Huolia ei ole kovinkaan paljoa,. lähinnä mistä mun kotihämähäkki saa ruokaa. Pitäisikö tuulettaa enemmän jotta sille eksyisi ruokaa sisään. Ja itse varmaan pitää huolen sitten kun ilmaiset kokeilujaksot alkaa päättyy...