Vähän etikassa uitettuja suolaisia ranskalaisia

 Kyllä, olen pitänyt airfryeriani lattialla. Miten voi olla näin hölmökin vielä. Toisekseen pesin viimeksi melkein tunnin tiskejä ja siellä on vieläkin molemmat altaat täynnä eikä puhtaita veitsiä tai kulhoja. Huvittaisi tilata verkkokaupasta ruokaa kun vein viimeiset munatkin mummulle mun mammani muni mun...

Olen siis todellakin edelleen kipeä enkä vastaa hölmöilyistäni. Heräsin aamulla tottumuksesta yhdeksän aikoihin ilman herätyskelloja. Olisiko nälkä kiusannut tai hiestä märkä tyyny liian kostea. Ehkä olen käynyt suihkussa. Mutta menin nukkumaan koko päiväksi. Äsken vedin hillo maapähkinävoi voileivän vaikka melkein maistoin. Siis en.

Mitään lämpimiä ruokia voi unohtaa. Ehkä mulla on vaan jano eikä nälkä. Kotona juon yleensä lähemmäs 4 desilitraa päivittäin kuin kahta litraa. Kukillekin menisi enemmän. Meneekin. Vittu kun tästä kirjoittamisesta on tullut jotain ihmeen komiikkaa. Tuhahdeltavissa. Edes luettavaa. Kuvia pitäisi olla. Satukirja.

Varmaan hieman turha elämä jos pitää jotain call-back kikkaa käytellä jatkuvasti eikä edes vitsailisi. En mä erityisemmin mieti eilistä esitystä. Vähän hidas alku. Looginen. Sitten se luisui asioihin joista ties jotain ne jotka oli ajaneet sinne. Hyvin korjasi puheessa loukanneensa, parit laajat ihmisryhmät. Ja jätti pois naisajaja ja vegaani vitsit, joita paheksuin. Hänen uniongelmat tuli esille niitä mainitsematta, mutta tällä kertaa puhui häiriöstä keskittymisen kanssa. Saa mitään aikaiseksi. Ja moni mies siellä kuitenkin hytkyi ja nauroi kovimmin, jos ei jokin naislauma. Robotti-imurien myyjät sekä kun lavalle tuli kitara. Pieni vuhuu. Soita paranoid.

Ne vitsit on kiertäneet. Jos ei suusta suuhun kansanperinteenä ummet lammet tai netissä Teslan logo kierukka. Ne ei ole vain hänen itse keksimiä. Ehkä siksikin se palaute on. Bussipysäkillä tai bussissa suoraan voin lainata jotakuta. Ehkä kuulen ne ääninä korvien välissä, koska ei voi käydä sellainen mäihä että pakko vielä keikan jälkeen mun kuullen puhua. "Niin nähty." "Odotin enemmän." "Ihan hyvä."

Ehkä se on mun optimismia että pidin joitakin niistä tuoreinakin. Olen ihmetellyt usein miksei selfie sanalle OLE suomenosta. Siinä sanassahan olisi paljon potentiaalia. Omakuva. Omanaama. Naamakuva. Naamari. Namuotos. Muotokuva. Otosta naamasta. Itsekaappaus. Linssailu. Ruutunäky. Heijastushommat. Silmitön räpsyttely kohti kameran salamaa joka saa näkemään tähtiä hetkeksi näköalueen rajoilla eli tähtihetki, pääosan esittäjän rasitusjälki muiden tietokoneille pilviin pikselimössöksi joka on tärkeä vain datankeruu mielessä tai siis. Matsku. Juu. Itsensä mainostusta varten narsistinen kuvasessio. Spessu. Ihan ite töllöttäjä. Harmain silmin kapeilla käytävin. Jaa mut sehän on jo mää. Mä. Mähmää. Mehmetti. Äh. Ah. WUHAN eiku. vuhhuu

Xd Joo siis ei viitti joka asialle nauraa vaikka pierettäisi ja sillä sitten yritttäisi peittää miten sieluton on tää materialistinen maailma hitaasti pyörien vaan vuodet toisiinsa sulautuen ajat sitte... Ajatelkaas. Te? Elkää. Vi är ni er. Så. Terkuin Kansa Kalpa Kansi Cash Geisha ja muut Kitujainen Kukka Plumpsikset.

Hellittely on sitä kun on monta nimeä. Ei tarvisi allekirjoittaa julkaistuvia postauksia mitenkään. Tuolla sivun alhaalla lukee copyrightit sun muuta. Omistaa nää tekstit varmaan sitten toi Google kun meikä näpyttelee tänne. Mutta missä muualla mä pitäisin nettikirjoitus foorumia häh.

Liian syvään olen niiskaissut ja nyt aivot on ihan pelkkää pleghmiä. Kipeästä tulin vain kertomaan. Ensi vuosi on vasta ensi viikolla. En tiedä mikä saa oksennusrafaelinenkelin minusta mutta kuiva yskä ja räkä keuhkoista on varsin reflektoivaa. Toisin sanoen. Puklaan nyt jos en palaa lepoon. RIP ihmiset ja virukset tilalle. Kuitenkin vihaatte toisianne niin paljon. Naapurille vaikka vessapaperirullallinen räkää jos itsellä on sentään talouspaperia. Aikuistukaatten.