Mietin onko millään mitään väliä vai onko millään jotain merkitystä. On pimeää ja sateinen viikko. Ehkä se korostaa ruutuvaloa. Antaa sille enemmän painoa. Asioille siinä ruudulla. Ehkä yritän mennä takaisin nukkumaan, kun heräsin jo seitsemältä. Mulla on tupakkaa sekä muutama levy maitosuklaata. Roskat on viety ja kirjekin postilaatikkoon kai. Annoin eilen hierontaa ja hän huokaili pornahtavasti mun sylissä jalkoineen. Sanoin että mulla on isot kädet. Myöhemmin naksauttelin sormet. Tyyppi oli ihan maansa myynyt. Halusi lopettaa työt ja itselleen vihainen sählyhäviöstä. Muhun teki ehkä vaikutuksen että se on viimeksi ollut mun kanssa ja siitä nyt on jo vuosia varmaan. Elänkö mä sen mielessä vuokravapaasti? Oharityyppi. Laittaa viestiä kun hänelle sopii. Nuori ja nopea ejakuloimaan. Ääh, mä taidan mennä takas nukkumaan. Ei mulla ole ketään. Ei töitä, ei kuntoutusta, kukaan ei laita mulle viestiä. Paitsi että niiden saldo on loppu. Tosi syvällistä ystävystymistä. Hakee sen tiedon mihin haluaa uskoa. Minustakin uskoi että voisin olla autisti. Millainen ystävä puhuu sellaista toisille. Vain koska muka huijasin jonkun nuoren psykologi miehen testissä ja se sanoi että mulla on autistinen logiikka. Kyllä mä vaan halusin integroitua yhteiskuntaan. Se oli mun aika. Pilattiin se elämä. Ei sillä että minulla olisi hedelmäkärpäsen paskan verran väliä tällä kartalla. En tiedä. Aloin eilen katsoa kauhuleffaa ja jaksoin alle puolet Longlegs leffaa illalla Selviytyjien jälkeen. Ties monesko päivä mulla on tämä huppari missä on jotain pörröistä sisävuorta. Pyykit voisi pestä piakkoin. Sortsit ja pyyhkeet ja petivaatteet. Ahdistaa. Raapaisen kutinaa pohkeesta lahkeen sisältä. Taidan olla hävikkiä. Huono urbaanisuunnittelu. Olen tottunut jo kupliviin ja muljahteleviin lämmityspattereiden ääniin. Tulenko höperöksi? Kohta pitää hakea lisää lääkkeitä apteekista. Siirrän asiaa niin pitkälle kun voin. Ehkä sitä takaisin nukkumaan menoakin mutta se on turhaa. Joko sitä elää niin että kaikella on merkitystä tai sitten ei millään. Etsii ihmetystä kaikesta. What's the matter? Everything's the matter. Is it a kinky thing? Pitää löytää jotain iloa kun rotat hylkää laivan ja jatkaa soittamista loppuun asti. Se on bändin vika, kun laiva uppoaa.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"