Kissat. Miksi teidän pitää olla kaikkialla? Olette liian itsenäisiä. Synnyin ilman allergiaa, mutta minulla on henkinen sellainen. Niin kuin elämä sanoisi: et voi olla herkkä ja pitää kissoista. Mitä rumempi kissa, sen parempi.
Valitsin #kirjallisuus. Se ei kehrää. Se ei tule syliin silloin kun sulla on ripsiväri poskella ja elämän tarkoitus katosi kahvikupin pohjaan. Se vain makaa yöpöydällä ja odottaa, että saat vihdoin aikaiseksi.
Mutta sainko? En saanut. Piti askarrella. Piti osallistua tapahtumaan. Piti olla hyvä #perhe, vaikka en ole mikään #lapsi tai #äiti tai edes sellainen, jolla olisi #resepti elämään.
Eikä kukaan kysynyt, halusinko lähteä #retkeily -henkiseen olemassaoloon, jossa jalat kastuvat ja silmät kutisevat ja kukaan ei kanna mua takaisin autoon. Kiitos siitäkin.
Sitten tuli #kesäloma. En matkustanut #italiaan. En #ruotsiin. En edes #pohjois-norjaan. Söin jäätelöä partsilla ja katsoin #video’n, jossa joku toisenlainen ihminen kulkee Lontoon sumussa. En tunnistanut itseäni.
Ja #espanja. Te jotka menette sinne joka vuosi. Tiedän, että aurinko on ilmainen, mutta lentolippu ei ole. Joten kyllä, olen katkera. #Eurooppa ei ole demokraattinen. Se jakautuu niihin, jotka voivat, ja niihin, jotka eivät edes googlaa lentoja, koska sattuu liikaa.
Sen sijaan:Minulla on kukat ikkunalaudalla.
Luulin tekeväni #reseptit vihkoon, mutta teinkin vain listan asioista, joita en jaksanut valmistaa. Kirjoitin #runot, joita kukaan ei ymmärtänyt – ehkä en itsekään. Mutta hei, voin ainakin sanoa että olin rehellinen. En ole kissaenkeli, en kukkapeitto, en hapanjuuristartteri. Olen ihminen. Joskus katkera, usein väsynyt, aina tarkkaavainen.
Se riittäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"