- Olen ehkä valittanut joskus aiemminkin kipeästä olkapäästä. Alueesta johon suspensio kemiallista vaarallista ainetta kuukausittain pistetään hoitajien toimesta.
- En tee mitään. Sain postissa Koila tarran... itsenäiseltä suunnittelijalta. Minulta. Nyt on sekä oma pärstä että lapsuuden lelusta hieno piirros vieri vieressä. Toisen käden alla toinen kun näppäilee niiden päällä hahaha
- Olen kädetön joten en jaksa nostaa käsikonsolia edes pelatakseni. Tänään on taas päivä. Odottelen kaikenlaista tulevaksi. Tilille, kotiovelle, viesteihin, mihin vaan. Olen kyltymätön ja ehdoton, mutta toisaalta hälytön. Ruodutar. Kurittomuudettaren tai ruokottaren vastakohta!
- Mutta. On niin monia valintoja. Ensin selain toki ja sitten hakukone. Linkit. Sitten pitää tietää mistä sitä tarvitsee tietoa lisää.
- Sain kutsun meta developers virtuaalitapahtumaan taas. Mun kehittäjyys on jäänyt ehkä vähän minimiin, mutta pelasin mä älyluurilla vähän sille kehitettyjä pelejä hahmolla, jonka loin niiden meta laseilla... Vasta syksyllä ehkä. Ehkä samaan aikaan kuin se standup johon mulla on periaatteessa jokin lippu.
- Tulevaisuus. Niin se on nähtävä. Loputtomat tasot hyppelyä.
- Vakavaraisesti ottaen. Edelleen sama flow kuin silloin kun koulussa töhersin käteen vähän jotain ilmansuuntia maantiedon kokeeseen. Minne sitä suuntaisikaan! Niin monet uskomukset on retroa mullakin jo ja pinttyneet päähän kaikenlaista tietokonekäskyä. Astrologisesti nyt Merkurius siirtyy perääntyvälle viivalle Leijonassa tänä iltana.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
perjantai 18. heinäkuuta 2025
Ei vesivahinkoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"