ihmisoikeudet

Uuvun jo uneksimisesta

Liian pieni tarve  Mulla on huono kunto. Ei tule lähdettyä kävelylle. Rakennuksessa on ilmainen sali ja itselläni kuntopyörä ja painot. Mull...

Translate

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Kymmenen seuraavan päivän budjetti on noin sata euroa joten kaikki kakut on päältä kauniita

 Vähän hajottaa, ettei koirulin omistaja suostuisi tuomaan mulle hoitoon tuota kilttiä wesseliä. Mun sohvan takana on ihan yhtä hyvin tilaa. (Kaikilla rikkailla ihmisillä on. Tai niin kerran väitti joskus tiktokissa joku ettei rikkaat välitä missä niiden huonekalut oikein sijaitsee, kun on varaa... tai jotain... Köyhän tunnistaa ehkä siitä että tulee mun luo katsomaan telkkaria ja alkaa potkia mun sohvaa taaksepäin ja näin on käynyt ainakin kerran.)

Kahvipöytä kutsui. Selkeästi suvun matriarkkaa kunnioitetaan. Mulla ei ollut viemistä. Oli vain puolet porukasta jakamassa kakun ja meikätytteli vei loput kotiinsa. Sain mustikkapiirakkaa myös. Eli diabeetikolle kaikki herkut oi jea. Saan ilta- ja aamupalan.

No joo. siinä juttelin kaikenlaista eräälle tärkeälle ihmisille. Ripari-ikäisenä hän oli elämäni tärkein asia, vaikka ei ollakaan yhteyttä juuri pidetty. Hän on pahoitellut että minusta tuntuu, että en ole osa... no, perhettä. Kajsa vain. Usein meidän nimet sekoitetaan, koska jotenkin aivoissa ollaan kuitenkin samaa kategoriaa tai saman sulkumerkin sisällä. Kai se on lohduttavaa. Vähän kuin jo kuolleen terrierin nimeä käyttää seuraavasta samanlaisesta.
 
Eli Irma on Hilda. (bestiksen koira)

Mikke tai Joni on Reino (näitä westejä joiden kanssa samoilla lattioilla pyörin taaperona)

Ja Kajsa on Katariina. Kajsa on hellittelynimi Katariinasta eikä siitä tietääkseni pääse yli eikä ympäri. Kolme K:lla alkavaa Blomia, samat KB hopealusikat. Äitienpäivänä pakko puhua vahvoista naisista joita tunnen, koska omaani mulla ei ole välejä just nyt taaskaan. Suru puserossa tästä.

Sain autokyydit. Suvussa kulkee jokin sakkojen saaminen. Onneksi minulla ei ole edes ajokorttia. Ajo-opettaja sanoi ettei minusta tule rallikuskia. En mennyt kirjallisiin.
Kun tulin kotiin, poljin kuntopyörää väsymättä mutta purin vähän energiaa kuitenkin ja katselin puhelimesta Olet mitä syöt tallennusta Telia Playsta. Sillä ohjelman syöjän roolissa olleella oli motsarella salaatit joita olen alkamassa tänäkin kesänä väsätä itselleni joko pitsaan laitettuna kinkulla tai tomaatit ja basilikat (viime vuonna mun basilika säilyi melkein talveen saakka ikkunalaudalla kasvattamassa itseään aina takaisin) salaattina. Häiriöitynyttä syömistä mun mielestä. Mietin tilaisinko pippuria mausteeksi mutta mulla on kokonaista pippuria johonkin kalakeittoa varten. Täytyy vain musertaa jotenkin pienemmäksi.
Lohikeitossa en kyllä huomannut olevan pippuria kun suolaakin sai lisätä itse. Kaksi syvää lautasellista sitä söin sekä pari juustosämpylää... Sitä oli tarjolla ensin sekä salaattia.

Olen lopettanut limpparit. Silti join 1,5 litraisen pullon sitä melkein eka istumalta. Kävin hieman lepuuttamassa sohvalla täyttä mahaani ja sitten ihan vessassa suoltani tyhjentämässä. Sori jos on tabu. Elämä ei ole Game of Thronesia jossa vanha kirjanpitäjä päiväkirjassaan kirjaa suolensa liikkeet ja sitten jokin harjoittelija joutuu varakopioimaan uusiin kansiin tällaista turhaa tietoutta. Tosin sama tyyppi kai löytää kirjoista vaikka mitä. Parannuskeinoa siihen tautiin, mikä kovettaa ihon kiveksi sekä mistä kivestä tehdyllä aseella saa tapettua jo kuolleita.. hmm, white walkereita. Mun täytyy alkaa lukea fantasiaa suomeksi! Käytin bracket sanan sijasta jotain sulkumerkeistä vertausta. Vihaan toistaa itseäni ja vielä enemmän vihaan kun jotain sanaa ei löydy, koska ajattelen liiaksi...

Morjens moikka moi moi.