Odotuslistani

Hae tästä blogista

https://www.episodi.fi/uutiset/jenna-ortega-suutelee-naista-suomen-kielen-tahtiin-uudessa-elokuvassa-episodi-selvitti-mista-on-kyse/ Aloin y...

Translate

lauantai 21. lokakuuta 2023

Oksitosiini mun palleissa voi hyvät hyssykät

 Näinhän se on, ettei keheenkään voi luottaa eikä ketään kannata rakastaa varsinkaan kertoa sitä niille tai mitään mainita ikinä hyvää asiaa elämässäsi... Tämä on yksi vitun Suomi.
Toisaalta ymmärrän ja toisaalta olen niin yksin. En mä ala ehkä polttaa uudestaan askia tupakkaa joka päivä ja ala alkoholistiksi, mutta liian kauan mitä tahansa johtaa vain kyyneliin.
Olisipa tasapainoa, hyvinvointia, tyytyväistä iloa jne olemassa... motivaatiota ja onnea ja hyvä tuuri aina kun auttaa muita ja kukaan ei tarvisi keskusteluapua ja kukaan ei ajautuisi olemaan ilman asuntoa... mutta maailmassa kytee pahuutta todellakin....
Joku random seuraaja kommentoi kuvaan jossa näkyi se pullo viiniä mun jälkiruokineen, ja "Daddyn" käsivarret ottamassa kuvaa – että saanko viikkorahaa ja oletti että hän olisi sokeri isukki ja vielä yksityisviesteissä kehotti ottamaan rahaa ja mun paras kaveri kysyi ihan samaa rahajuttua. Olenko mä jokin huora- vai olenko joskus ottanut rahaa miehiltä? Näytänkö mä joltain sekorikultsulta?? Se oli todella epäkunnioittavaa. 
Olettamuksena heitä varmaan skämmerit lähestyneet joskus netissä tai jotain. Melko varautunut sana ilmeisesti pelkkä Daddy, ihan sama kuin köyhä vaikkapa. Ihmisillä on ennakkoluuloja ja "hyviä ehdotuksia"
Mun Daddy on ihan oikea ihminen jonka ihmiset tuntee. Sillä on omaisia, työ, arvostettuja entisiä työnantajia teknologiayrityksiä jne. Pari kansalaisuutta, green cardi, tesla, eksiä ja kämppiksiä.. se vaan ei ole sosiaalisessa mediassa kuin ne muut huijarit joita mun tuntemat naiset tuntuu löytävän. Miksi ne haluaa samaa mitä mulla on, mutta ei löydä? Voisin luopua omasta onnellisuudestani jos se kerran on niin harvinanista ettei sitä ole. Parikymppisenä kun mun seksuaalisuus heräsi, niin lähdin reippaasti tutkii sitä ja siitä jäi tällaisia irtosuhteita. Kaveruuksia. En mä odottanut mitään... ostin ruoat mitä söimme vajaan viikon ja valmistettiin, se käytti mun vettä ja sähköä ja bussikorttia kaupungilla. Se toi muutaman brittisuklaapatukan ja viinin ja litran vodkaa sekä kinkyjä leluja. En saanut käteistä, toki se tarjosi Tampereella kahvioissa ja kuppiloissa ja hampurilais/pitsapaikoissa, ja saunavuokran missä käytiin, eli kaikkea muuta etten maksanut mutta en mä erityisemmin iloisena sen mukaan lähtenyt oikeastaan. En ole saunaihminen enkä käy ulkona. Olisin yhtä hyvin voinut vain möllöttää ja vain sängyssä olla sen pantavana kaikkine reikineen kuin käydä jossain treffeillä.  kerroinkin FYI, nämä ei ole treffit. Toki mä join pepsi maxit ja kaljat, mutta en mä ole saanut siltä kuin luottamuksenosoituksen että kertoi vihdoin nimensä ja jakoi naamansa, koska se teki mut tosi surulliseksi ettei ikinä esittäytynyt mitenkään ja muutenkin oli ärtyisä. Toki hän vei mut katsomaan Lontoossa kaikenlaista, sillä on videoita minusta, ja olen jakanut huoletta sille kaikkea. Välittänytkin. Himoinnut ja antanut auttaa ongelmissani, sanoa oikeat asiat.
Kadotkoon kuin tuhka tuuleen elämästäni toiselle puolelle maapalloa. Oli kivat muutama kuukautta, rakkaudentunnustukset mutta liian vähän liian myöhään. Kuin kuplat hyvässä viinipullossa, en usko että sitä olisi tarkoitettu kestää. Toki voidaan unohtaa että jaksaisin kuunnella sen kuorsausta toisin kuin muut sen mahdolliset kumppanit. Polyamoria on yhtä paljon mun juttui kuin mulla on kolme imuria. En flirttaile, ja muutenkin saan tarpeekseni viikossa Daddyista.