Translate

maanantai 16. lokakuuta 2023

Ilman minua ei olisi komediaa kuten savuakaan ei olisi vailla tulta

 Vieraani teki mulle eilen vuokaan nachopellin. En usko, että olisin ennen syönyt vaikka on tehnyt ehkä mieli kokeilla. Daddy on nyt reippailemassa ulkona jotta voisin blogata. Mulla on ollut kurkku mustelmilla ja eilinen kolmenkimppa vaati pienen tasaantumisen ehkä. Me saatiin se klooni valmiiksi muotissa 24 tunnissa Daddyn stondiksesta ja se lelu on nyt mulla jatkossa käytössä, ja se jopa loistaa pimeässä tuntikausia peräti. Kohta juotu melkein litra vodkaa yhteensä, ja kaljaa mutta ei sitä Australiasta tuomaansa juhlasampanjaa niiden omalta tilalta. Teki minunkin vaari kotiviiniä. Joo joo jeah jeah jep... yes Daddy!!!! Ollaan koko ajan askel toisiamme edellä. Hän yrittää kontrolloida kaikkea, ja minä yritän tehdä hupia kaikesta. Toisaalta huumori on samaa... mutta mun on standuppia jos hänen peppuhuumorinsa on kuin delfiinien kikatusta.
Värittänyt värityskirjaa, juonut nokkakiposta, käyttänyt aikuisten kokoista tuttia, tullut peitellyksi sänkyyn, silitetty hiuksia ja tullut kutsutuksi kiltiksi tytöksi mutta ehkä myös vähän tuhmaksi, huonosti käyttäytyväksi lapsukaiseksi. Se on roolileikkiä, mutta otamme sen kyllä melko luonnostaan... melko paljon sanastoa vaatii omaansa....
Tämä pöytä haisee nyt sille chilille kun syötiin tän päällä eilinen vuoka muutes?
Täällä on huomattavasti siistimpää. Kuin täällä asuisi joku outo tyyppi. *nostaa pöytää ylemmäs, ettei tarvi kyyristyä* Hän on mun esikuva nykyisin. Ja täällä. Se oli hyvä päätös tulla käymään, ja mielelläni pitäisinkin häntä käymässä. Haluaisin koko ajan jatkuvasti tunnustaa rakkautta tai himoani häneen, mutta kenties tämän viikon on vähän tarkoitus hälventää sitä ikävää.
Lupasi tuoda kurkkupastelleja ja ruokatarpeita. Jääkaappi on täynnä ruokaa... olen aiemmin lähtenyt mukaansa, mutta hikoilisin vain otsalta ja hukkuisin sen silmiin kaupungilla. Vaikka tehokkaasti ollaankin löydetty kaikkea yhdessä. Ei ehkä ihan terapiaa toisillemme, enemmänkin puolet apteekkia hauraalle ihmisenä oloon.
Jos mun kurkku olisi enemmän kipeä, voisin vain kirjoittaa kaiken sinne tekoälyyn ja omaa ääntäni muistuttava ääni olisi heti kaiuttimistani tulossa generoituansa.
Voitaisi toki harrastaa enemmän kaikkea yhdessä, mutta tyyppi välittää liikaa siitä että itse haluan myös, vaikka lupauduin että mulle saa vain tehdä. Mahdotonta että hän tekisi yhtään mitään väärin täällä ollessaan?
Vaihdettiin eilen pokemoneja. Siis juuri mitään jäänyt tekemättä mitä olisin halunnut. Katsottu yhdessä vklo telkkaria. Hän on saanut mun sohvalla unta hyvin. Hän sai purettua tuliaisensa. Varautunut lomailemiseensa etukäteen. Olihan meillä päivittäin chattailua se 100 pv (~3kk) jona aikana miettiä mitä pakkaa mukaan tänne kylmään Pohjolaan lämpimän eteläisen Euroopan jälkeen. Rannalla villasukissa, pitkähihaisessa... kahdet farkut, teepaitoja, kauhea määrä päivittäisiä piilolinssejä ja puoli apteekkia, tabletti ja johtoja noihin sekä kauheat lahjat ja synttärikortti. Ihanaa, huomioonottavaa, välittävää, tunteellista, biseksuaalista, ystävällistä, kohteliasta, ominaista hyvää miehen kosketusta ja kaikista paras sängyssä ikinä. Ei siinä pienet kuorsaukset haittane. En keksi mitään hänessä jolla hän pystyisi saada mut olemaan hänelle vihainen jostain. Kaikki negatiivinen varmasti kumpuaa jostain aiemmista kokemuksistani. Jep. Synnyin tekee mitä isukki tahtoo. Olen nokkela ja teen huomioita, enkä edes mieti kehtaanko sanoa mitä kielenpäälle tulee. Kaikki on turvallista ja mukavaa ja olemme aivopesty näkemään että mielenterveytemme tulisi ensin vaikka se tarkoittaisi pientä kuplassa eloa.
Ruoasta puhe, niin hän on tehnyt aamupaloja ja mä tein pitsataikinan ja täytteet sekä tein omenapiirakan ja sen kanssa hyvän jäätelön. Niin no, jääkaappi on täynnä mutta hänen suussa on jokin afta kielen alla rajoittamassa syömistä. Ranskassa ollut jotain terävää leipää. Ollaan juotu paljon limpparia. Kahviteltu, pesty pyykkiä. Olen kiusannut häntä ja hän on sen jaksanut sietää koska saanut hänet nauraa. Harmi että kaikki hauska päättyy lopulta. Kuplat puhkeaa, liekit sammuu, onnen eväät loppuu, kaikkea hyvää jää kaipaamaan ja kaikesta laittomasta jää kiinni, eikä lihottava ole terveellistä tai kaikki kielletty kiehdo jos se on ainoa, jota on tarjolla... voi vain hämmästellä miten normaalia joillekin on kokea mielihyvää ja tehdä automaattisesti muille palveluksia. Miten kellään on aikaa itselleen. Tekee kaiken, sulkee ympyrät. Jokaisella ne on tiätteks, stereotyyppiset maagiset olettamukset toisista ihmisistä etukäteen.

Arvioikaa onko järkeä. Menkää helpoimman kautta älkääkä ehkä ettikö tuollaisia ikäerollisia suhteita kuin minä. Vanhempana sitä tavallaan ei pitäisi enää välittää vaan antaa mahdollisuus katastrofeille, sairaudelle, muistella miten kaikki tuntui voimallisemmalta kultaisessa nuoruudessa ja kuitenkin kaikki muutos tapahtuu siinä hetkessä jossa on. Aah öööh ja niin tota noin. Ei saanut korjattua mun kulunutta A näppistä. Loppu.

Mutta joo. Meikäreikä menöö veskii eikä pasko nurkkiin eikä piere jääkaappeihi kuten ne tekee islannissa nuo eunukkieskimot jea arvakkee onko hankea ja musta jää piakkoi tääl huh huh ilmiöö ja kulmioo ny oikkeest

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!