Mitäänsanomattomuus on raivostuksen kieleni

 Aamusta valintakokeet yliopistolla. Olin tunnin ajoissa. Paljon oli muistin varassa palauttelua mitä niissä artikkeleissa mahdettiinkaan kirjoittaa. Viimeinen kysymys jäi kummittelee. Aina on yksi. Vastasin toki kaikkiin. Ties vaikka tulisi nolla pistettä, mutta sen näkee seittemäs heinäkuuta jolloin mulla on silmäseulonta. En tiedä tulisiko minusta puheterapeuttia sentään. Toinen viidettä luin aineistot läpi ja tein muistiinpanoja enkä sen jälkeen oikein aktiivisesti niitä ole tuijotellut. Varsinkaan eilen, ehkä matkallani tänään aamusta viisi minuuttia.

Palkitsin itseni tupakka-askilla... kohta varmaan vetää uusi voxra kuuri siihen... Ajatukset on vain ajatuksia, koska muutenhan elämä olisi oikeasti rankempaa ilman tupakointia.

Enkä mä oikeasti alkanut mitään laskea kun en tiennyt mitä lasken, tai väittämistä jotakin pystyykö päättelee vai ei. Taisi jäädä jotain 80-90 minuuttia koeaikaa kelloon. Olin jo 11 kotona eli tunti sitten? Tunti menee palautumiseen, ja kun syö pari kirsikkatomaattia.

Ulkona on melko kuuma. Sisällä ei ole niin kuuma vielä. Laitoin lämpöpatterit tuuletusasetukselle molemmat ja öisin tuuletan kunnes alan aivastella. Hikoilen varmaan reisistä mutta myös otsalta eniten.

Mitähän mulla oli tapana tehdä ja voinko jotenkin valmistautua tietotekniikan valintakokeisiin vai meneekö ne huonommin? Insinööri tulla minusta. Onhan se kiva kun yliopisto sekä ammattikorkea on lähellä, kantasairaalasta huomioon ottamattakaan kun sinne on kilometrin kävely(ja silti en ole muistanut tai voinut käydä niissä verikokeissa aamuisin kun uskallus tai unohtaminen paastoon)