Yksi bloggaamaton päivä taas takana. Mitähän minulla edes oli tapana tehdä? Siivosin pöytääni. Kävin ostamassa talouspaperia. Pesin astiat joita tuli leipoessa. Se kurpitsakakku muistutti enemmän laventeli pauna kakkuani kuin mitään muuta mitä olisin maistanut.
Illalla lähdin naapurin luo silmät punoittaen, mutta lähdin menemään kahdelta yöllä ennen kuin olisin nukahtanut sen sänkyyn. Odotin kolme varttia että se olisi viereen tullut ja huutelin sitä. Katsottiin joku leffa ja join sen kaljat, mutta ei viittisi ajatella enää sitä romanttisessa mielessä, koska satuttanut itseni jo sen verran usein että enempi olisi jo tyhmää. Olettaa että toinen välittäisi, rakastaisi tai edes kohtelisi hyvin. Toi tykkää painella mun nappulaita ja ärsyttää sanoillaan. Se on leikkiä mutta en ole väkivaltainen ja haluaisi hömähdellä ja kostaa heittämällä sitä tavaroilla tai hipaisemalla limsapullolla. Harvoin kukaan mies on käyttämättä hyväkseen. Olenpahan oppinut tässä viimeisen vuoden aikana olla uskomatta rakkauteen. Laulut jotka kertoo sydänsuruista ei enää tuu ihon alle ja saa ahdistumaan eikä itkemään. Ei ainakaan eilen yöllä tullut suru puseroon enää.
Tuolla sataa ja pokemon go:n community day alkaisi kohtapuoliin. Heräsin ja pitäisi pestä hiukset. Voisi tehdä samalla kertaa molemmat, hö.
Mitä järkeä miesten kommentoida tekopyhinä naisten eritteistä, kun niiltä tulee itseltään jotain vitun siemennesteitä. HAh luuserit
"Et luojan kiitos oo jakanu kuvia mutta ei sun tartte myöskään kertoo alapääeritteistäs kuinka joku painanu sua unissaan perseesees..sun takii erosin tyttöystävästäni ja painuin tiibetin munkkiluostariin viettää tuhannen vuoden selibaattii!@Yöks..tuhma tuhma Kajsa"