Käyn kyllä huomenna apteekissa. Tosin mitäpä auttaisi kipuun lääkkeet, kun tiedän syyt mistä johtuu. Vidu. Kestositeet on ällöjä ja tamponit kalliita mutta naiseudelle voi mitään kun voi valittaa sit kaikesta mitä miehet ei ymmärrä...
En viettänyt viikonloppua hotellissa tai muussa luxus mestassa. Söin aika ala-arvoisen juustohampurilaisen Länsi-Tampereella. Sen verran ajelulla huomioin ympäristöä, että näin jonkun hiihtämässä. Sen kuvasin autosta käsin, muahahaa. Ei edes äksdeen arvoinen keissi.... näin sunnuntaisin ei joskus edes ole mitään kirjoittamisen arvoista. Huomenna pitäisi auringon pilkahtaa... käyn keskustassa niihin aikoihin taas kun se outo sääilmiö ja D-vitamiinin tuottaja mikälie möllötys tänne pohjolaankin näkyy
Kahvia ja pullaa. Lidlistä fudgea ja honkikonki ediä pakko hakea luksusta ilmeisesti tänä päivänä? Nautintoja ja esittää jotain että olisi rauha maapallolla?
Ei olisi ehkä pitänyt ottaa tota kulutus/luonnonvara, näkökulmaa koko kirjoitukseen mutta ei se mitään. Yksi kamu sanoi suunnilleen ettei musta saisi hullua tekemälläkään ja pystyn töitä tekee eikä mun yödatailut tai pokemoninpeluut voi vaikuttaa että sen takia pitäisi harhaluuloilla jotain lääkärien tai muuta perheenjatketta.
Ankan perhe kaisilikossa. Ankan perhe kaislikossa. Ankan...
nojoo. Ei todellakaan näkökulmaa nyt näy missään enkä mä lukijoita voi opettaa- vaiks nyt mikään tavallinen sukankuluttaja olisin tms
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"