Vein kaksi isoa kassia kartonkikeräykseen pahvia. Just ripuloineena meikää alkoi tämän jälkeen heikottaa. Kävin vain lähimällä jätekeräysastialla 500 metrin päässä pahveineni. Vastaan tuli jäteauto kun menin ovesta ulos.
Olen päässyt vihdoin katsomaan vampyyri Lestatia. Sarjaa joka alkaessaan kiroilutti, kun sitä ei nähnyt mun maankolkassa mistään. Samaistun vähän Claudiaan, kun äiti koittaa ostaa mulle joka talvi joko hanskat, takin tai kenkiä tai jotain. Heh. Samaistun Lestatiin joka haluaa vain vastarakkautta eikä olla yksin. Samaistun epätoiminnalliseen perheen malliin.
Pesin tänään hampaat, tein wokkia. Siivoilin vähän tieltä projekteja. Tiskailin ja pyyhin liettä ja sen lieden ympäriltä kaakeleita.
Ikävä kyllä eivät säästäneet mulle yhtään voileipäkakkua Prismassa vaikka tilasin. Antaisin vaikka älypuhelimen voileipäkakusta. Sitä oli aina hautajaisissa Pohjanmaalla ja ties missä ristiäisissä tai jotain. Se on alkanut edustaa mulle jo jotain. Vapautta ja unelmaa. Viedään vain nenän edestä kaikki kaupan tekeleet...
Huomenna vuokranmaksu ja kotiin tulee jotain ruokaa ja käyttötavaraa. Mun matala ämpäri tai saavi mikä lie on varmaan vuodelta 2012 ja se on naarmuinen ja muutenkin jo kamala. Uuden saa muutamalla eurolla niin miksi pitää sitä silmissä.
Mutta oikeesti mua heikottaa... ribalointi ja ruikulointi oli vähän pelottavaa ja rankkaa elimistölle. Varsinkin kun sitä seurasi rasitusta ruumillisesti. En tiedä mikä auttaisi. Jos se on kuolemaksi. Vitut tervasta, saunasta, ja viinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"