Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.

Translate

lauantai 25. lokakuuta 2025

Sä voit tuntea jonkun 8 vuotta ja silti olla täysin vieras

 Mulle tuli tiistai-keskiviikko yönä yksi pikku hätämajoitus yhtäkkiä ja lupasin auttaa. Vein sitä digi- ja väestovirastoon, otin meille taksin. Menin sen kanssa postiin (että saisi posti restanten). Mun puhelimesta soitettiin sosiaalineuvontaan ja Kelaan... En mä silti täydellinen ole, eikä mullakaan loputtomasti ruokaa ole kaapeissa tai rahaa liikenteeseen. Kävelköön, mutta ei se tee susta työkykyistä. Chat moderaattorin työ etänä vastailla miehille, on mun mielestä seksityötä. En vaan ehkä sanonut näitä asioita suoraan aiemmin. Vedin paljon partsilla tupakkaa koska mua stressasi enkä edes nauttinut polttamisesta. Ei halunnut jutella ja lähti mieluummin kävelemään sateeseen perjantai iltana asunnottomien suojaan. Sillä oli sohva ja patja lattialla käytössä ja vei melkein puolet tästä pienestä kaksiosta vähillä tavaroillaan. Pyysin sitä edes pitää huolta ympäristöstä ja tiskaa, ja se tiskasi melkein puolet. Lähdettyään löytyi vieläkin roskaa. 

Eikä se missään vaiheessa kiittänyt eikä pyytänyt lupaa syödä mun ruokia, otti vain. Paleo/keto mitä sillä oli. Varmasti tein ja sanoin jotain vääriä asioita, mutta ei kukaan ottaisi sellaisessa tilanteessa olevaa kotiin nurkkiinsa. En ole täydellinen, ja minä voin pyytää anteeksi enkä olla niin tyly kaikesta. Ei riittänyt loppuviimein munkaan ymmärrys sen asenteeseen. Äitinsäkin esti sen. Aikuisena voi valita oman perheensä. Jos se valitsee joutua esimerkiksi hoitoon, niin se ei ole mun vika. Koska sinne ne sen laittaa joka tapauksessa mistä vain. Se lopetti antipsykootit Baltiassa halvaantuneen suolen vuoksi ja tuli tänne tutkii onko kasvainta. Sillä oli koko ajan ihan varmasti maha kipeä eikä se voinut syödä kuin jotain lihalientä ja kahvia... lihaa, pähkinöitä, tummaa suklaata, proteiinipirtelöitä, ananastölkkiä ja tonnikalaa ja vikana mun pulled porkkia, ehkä vähän piimää joka meinasi tulla ylös. Ei siis mitään hiilareita ym. normaalia edes kovin halpaa ruokaa... 

Kävi mun matkakortilla hankkineensa ruokakassin jaossa ja siinä oli leipä ja pakaste pitsa ja joku pasta laatikko. Ei ehkä ihan kahden matkakortti matkan (5e) arvoinen mun mielestä jos pähkinöitä sai itelle. Olisi mennyt kysymään lääkkeitä, itselleen, kun hänellä oli enää 6pv annos elossa pitäviä epilepsia lääkkeitä. Ja Kela korvattavuus sillä oli tauolla. Sen 2kk oleskelun muussa maassa vuoksi. Eli pitäisi kiirehtiä sitä kotikuntaa, ja kaikkea. Ei ehditty käydä Lielahdessa tutkii Poste restante osoite vaihtoehtoa, ja hän lähetti mun postimerkeillä Viroon väärään osoitteeseen avaimet siellä entiselle kämpälle, eikä mun neuvosta huolimatta osannut itse, kirjattua kirjettä ostaa postissa... Ihan varmaan sillä onkin luottotiedot, mutta ei tunnistaumista. Itse kuolisin jos mulla olisi edunvalvoja ja jokin pieni viikkoraha. Se halusi vaihtaa nimensä ja henkkari tunnuksensa... koska joku jolla oli jo linnatuomio takana sitä uhkaili ja saanut mustelmille sen käsivarret siellä Baltiassa.

Mun yksityiset vuokranantajat melkein olisi jo suostunut auttaa sille vuokraa asunnon, mutta tyyppi karkasi sateiseen yöhön ennen. Onneksi eivät "puuttuneet" asioihin. Pyysin kyllä. Se on vaikea asuntotilanne Tampereella. Jonot, odottaminen, viikkoja ja kuukausia. Jokin kristillinen yhteisö keskustassa sanoi todella törkeästi chatissa mitä eivät ota... Niillä on kauhea bisnes siinä, 7 asuntoa 500e per nenä ja silti valikoivat törkeästi ketä siinä saa asua. Kristitty ei merkitse ainakaan mitään nykyaikana että olisi parempi ihminen. Ehdotti jotain settlementtiä yms. eikä mun kaveri ehkä halua asua kehitysvammaisten kanssa. Vaikka onkin kyl mun mielestä melko sairas ja -vammainen ja- kirjolla ja- ihan rahatonkin kyllä, että tykkää uhrautua mutta silti olevansa rehellinen ja eikä valehtele vaan puhuu totta kaikesta jne. mukamas... kai mä yritin ravistella sitä sanoilla. Herää pahvi. Ota apu vastaan. Se vaan niin psykoottisesti pelkäsi kai että se joutuu taas syömään psykoosilääkkeitä taas... elämähän on yksi ainoa suljettu osasto, jos sen käytävillä haahuilee yksinään.

Lallati laa. En ole kuullut hänestä mitään enkä ota yhteyttä, ettei se voi sanoa että täällä minä viestittelen hänelle. Saa kiittää tai pyytää anteeksi tai jotain, mutta ei hän pysty olemaan kohtelias. Mä en riitä. Mä olin sille jotain mikä on lähimmäs neuvonantajaa ja perhettä ja tukea, mutta ei ollut valmis seisoo omilla jaloilla tai muutenkaan aikuistua. Mä en katsele epäkiitollisuutta ja itsekkyyttä. Jaksoin sitä tiistaista perjantai iltaan. Sen valituksia. Antoi se kympin saldon lisäämisestä sen puhelimeen, sekä se osti meille maitokahvi kapseleita. Muuten vaan vei ja vei. Ei itsenäistä yhtään. Vei se ehkä roskat kerran tai kaksi ja haki 5min päästä kaupasta mulle pullon limsaa... hakupalkkioksi osti valkosipulit eurolla

No jaa. Ehkä se neito/täti vielä saa ansionsa mukaan. Sen paras kaveri muka. Ihan varmasti petin hänet jollain tapaa. Kerroin vain oman totuuden ja miten yhteiskunnassa toimitaan ja tulkkasin hänet tai hänelle taviksia olematta itsekään mitenkään autisti. Analysoin ehkä liikaa ja paloin loppuun. Tyyppi kutsui mut todistajaksikin oikeuteen joskus vaikken ollut tavannut syytettyä, kuullut vain hänen version ja kerran soittanut poliisit asunnolleen. Aiheuttaa harmia mulle. Pitäisi vältellä. Sitten se kehuu niistä eksistään koko ajan eikä sitä jaksa kuunnella. Kuka uhkasi mitäkin. Ketähän tässä huijataan. 

Onneksi mun elämäntilanne on vakaa ja olen asunut tässä vuosia. Nähnyt parit naapureiden häädöt samalla. Mulla on katto pään päällä ja varastossa lisää rompetta. Mun ei tarvi kuljeskella repun ja kassien kanssa. Mä voin kirjoittaa yli tonnin läppärillä ja suunnitella jo seuraavaa tonnin iPhonea. Silti kuitenkaan imemättä yhteiskunnalta "1700e" kuussa vuokraan ja lääkkeisiin ja edunvalvojaan mitä mä en millään uskonut kenenkään saavan noin paljoa että säästöönkin jää. Kellään ei ole niin suuria eläkkeitä ellei ne ole koko elämänsä maksanut veroja työstä. Ja tyyppi väitti olevansa työkykyinen vaikkei voi ansaita yli 700e. Se on vähän kuin sanoisi olevansa pakana kristitty, niitä ei vain ole...

Joko elätät itsesi työllä tai eläköidyt. Hanttihommia saa joskus. Mä oon tehnyt, narikkahommia puhelinmyyntiä koiranhoitoa... sen ekan duunin jälkeen sahalaitoksen hissillä pari kuukautta. Ja mä sain eläkkeen niistä kertamaksuna. Ne meni uusiin silmälaseihin enimmäkseen ne rahat. Mä en pysty säästää. Pelkään että jos olisi varaa olisin taas osastolla. Pelko perseessä oli resurssit sitten mitä vaan.

Mutta joo. Tää viikko meni näin. Mulla on tukos lattiaviemärissä ollut. Viime viikko lämmitys reistaili.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"