- Röyhtäytin koirulin ruoan jälkeen sylissä (xD Ei ole kovin tottunut tulemaan sykkiin, se tuli melkein sivuttain ja otteeni oli melkein palleista. Tiedän että sitä pitää tukea pehvasta kun nostaa. Ei voi roikottaa kuin se apina Simbaa koko Jylhämaalle.) Ikkunasta meni bussi ohi just silloin. Haukkunut saunaa ja tulijoita.
- Se vaan katsoi mua tuossa jaloissa sen jälkeen kun leikittiin leluilla ja sain lopettaa nylkytyksen. Käskin sen pois nylkyttämästä, koska ne oli sohvatyynyt, joihin itsekin laitan pääni, jos otan ruokalepoa.
- Lenkki kesti 20 min ja se kakkasi. Me unohdettiin kakkapussit, mutta onneksi oli nenäliinoja taskussa. Sinne ne maatuu puskiin kesän aikana. Ensi kerralla muistaa. Taisi mennä mammimaan nokosille röyhtäistyään. Olen pelannut Hogwarts Mysteryä- viimeksi 2022, mutta latasin eilen tähän. Istun keittiössä, Yle pauhaa telkkarista, soittelee kaikki läpi kuka on voinut tuoda sille belargonian roikkumaan?
- Kaikki on lomilla jossain ulkomailla ja mulla on koira seurana. Nelivuotias westie. Kerroin naapurillekin joka sanoi terriereistä että ne on itsepäisiä tai jotain voimakastahtoisia, mutta mä tulen niiden kanssa erityisen hyvin toimeen! Naapuri sai vara-avaimeni. Lupasi käydä kastella huomenna mun kukat. Näin sen pihalla kukkien kanssa jotka hän kiukuspäissään kävellen toi Tammelantorilta. Sisulla.
- Miksikö tulen terriereiden kanssa toimeen? Koska itse mulla ei ole erityisen paljon tahtoa tehdä valintoja, ja kun hetken miettii mitä ne koittaisi tarvita- niin varmasti löytyy yhteinen sävel kunhan ne vaan pysyy mun kanssa vahvoina tarpeidensa kanssa. Itsenäinen on taas eri asia. Kissoista en tykkää sen takia. Haluan vastarakkautta. Mitä se sitten tarkoittaakaan.
- Syötiin makaronilaatikkoa. Vedin parit tikkujätskit, voileivän, ja mansikkakiisseliä. Nyt korjataan ommellen, koirulin pandan käsivartta, ettei sieltä sisältä pääse lentelee täytteet. Varmaan näyttää koiran mielestä kuin meille aivokirurgia...
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
maanantai 2. kesäkuuta 2025
Koiranvuosissa tänään ollaan menty taaksepäin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"