- En erityisemmin ilahtunut, vaikka kävin syömässä hampurilaisen ja shoppailemassa normalissa ja ostin myös pari postimerkkiä kaupasta ja aloe vera mehun ja jätskin. Ilahdutti kuitenkin kirjoittaa kirje ja viedä se postiin. Sain päivän kulumaan kaksin verroin. Kävin suihkuttelemassa hikeä pois ja istun pöytätuulettimen vieressä taas läskeineni ja poimuineni.
- Joku nuori varmaan itsensä mielestä sporttinen kundi meni mäkkäriin laittaen paitaa päälleen ja minä happamana vastasin sen uteliaaseen katseeseen menemällä ohi kuin hän olisi vanha ukkeli kusemassa ratikan päättärillä kuusien juurella.
- Aamupalaksi ei kovin nautinnollinen kokemus. Tai no söin minä yöllä voileipää, sekä aamulla omenan ja ne kaupan eväät, halpis tuutti ja kosteuttava mehu ennen mäkkärin menoa. Aamupaino oli 120 ja laski melkein kilon taas kun olin saanut aamupäivällä vähän unta. Levon aikana painon laskua
- Joku pyysi kantta. Se ei osannut suomenkieltä joten toinen näytti sille kansi ja antoi asiakkaalle niin se myyjä kysyi kansa? Mitä lie intialaisia.
- Mun piti mennä kylpyyn. En ole varma käykö nuo jalkakylpypommit koko kropalle. Kokeiltava. Ostin myös kosteuttavan kangasnaamion, suuvettä, mintunmakuista appelsiinisuklaata (Terry's chocolate orange briteistä) ja blondin hiusvärin. Ei ollut oikein kullanruskeaa..:( Toivottavasti ei liian vaalea silti. Kunhan saan aikaiseksi värjää... oikeastaan lähdin vain viemään roskia ja kirjettä postilaatikkoon, mutta jalat vei pidemmälle
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Translate
torstai 8. elokuuta 2024
Mun käsiala on jossain välissä parantunut vaikka itse sanonkin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"