 |
| violettia päähän |
Edellinen oli kuvapostaus. En viitsinyt kirjoittaa ystävänpäivästäni mitään. Kirjoitin kirjeen ja vesiväritin ja runkkailin teledildoillen ja kävin shoppailee äidin kaa ja sillä pahvii.
Ostin pienen vuoan ja muovikulhon. Vesiväritys paperia, kynän kirjoittamiseen. Banaania ja sitruunoita. Hiusmaskin ja limsapullon, leipää.
Elän perseestä suuhun eikun kädestä suuhun silti. Huoltomies kävi ilmaa patterit. Äidillä on nyt mun talvitakki kun se meni pesuun hänellä.
En päässy oikein huipulle siinä runkkauksessa. Ei taida olla järkeä. Tuntuihan se voimakkaalta ja oli hiljainen laite. Ei siinä. Pussailisitko robotin kanssa toiselle puolelle maapalloa, tuskinpa.
Oli jokseenkin onnistunut markkinavoimien juhla tuo. En halua esitellä lukijoille ketään uutta tai entistä heteronormatiivista juttua kun ei sellaista ole.