Hajotin vahingossa yhden iittala teema astiaston valkoisen lautasen sekä mun lasisen juomakannun. Tökkäsin kyynärpäällä kun astuin askeleen takaviistoon. Otin nenän huuhtelu kannua tai suolapurkkia tai jotain. Noh imuroin vähän keittokomeroa, poistin lasin ja keramiikan palaset roskiin, ja jatkoin nenänhuuhtelua. Parempi olo jo nenäonteloissa.
Mulla on enää yksi sellainen pienempi matala lautanen ja se on tummansininen. Vesikannusta join lähinnä vettä ja tarjoilin sitä kukkasilleni. Se oli siis suuri harmitus kun meni rikki. En jaksa toivoa joululahjaksikaan uutta. Ties monesko toi jo on. Joskus ostin muovisen mehukannun ja lasit, ja hajottanut yhden lasisen kuumalla vedellä. Mulla ei ole ollut kuin jokin taysin metallinen vesipullo puisella korkilla enkä sitä käyttänyt juomapullona missään. Ainoastaan puolen litran muovipulloja kerran tai pari käyttänyt korkillisia jos on tarvinnut vettä ottaa mukaan. En mennyt Stanley muki hurahdukseenkaan.
Mitäköhän niille Shein muovimukeille on käynyt. Niistä oli ainakin pillit tallessa. Mulla oli yksi leffateatterin Dune juomamuki, monta vuotta käytössä missä oli se nuori mato poika kyljessä. Ostin viimeksi yhden kaljalasin kun ei mitään hajua miten vanhoja nämä mun nykyään on. Varmaan 2012 vuoden main tulleet mulle jostain. Yhdessäkin on lonkero logo jo vähän kärsinyt. Saanut mukeja äidiltä kun etsittiin mulle isoa mukia. Niitä heittänyt myös pois koska niistä mennyt lasitus ajan kuluessa pois.
Tuotas noin niin. Mulla on terävät kyynärpäät. Joutuu niihin laittaa kosteusvoiteita. Teen reikiä, kun nojaan pöytään, pöytäliinassa. Onpas taas järkevästi rakennettu lause. No kaipa se riittää tälle perjantaita. Piilotin parin vuoden kirjoitukset tällä viikolla kun en onnistunut ladata kuvia bloggeriin. Sellaista se. Tuhovimmaa ja huolimattomuutta. Yhteen soppiin kulumisen kanssa. Mikään ei ole pysyvää. Mitä vähemmän jotain käytät ei sekään toisaalta loppuviimein auta mitään. Pölyttyy sitten vain eikä kukaan pääse nauttii siitä. Tai jos sillä on tunnearvoa, niin joku pöllii sen ja hakkaa sut. Tavallaan kuin mun täti teki mulle kun löi mun hampaat sisään nyrkillä. Harvemmin menee ohi päiviä kun en sitä ajattele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"