Kuka korvaa

 Viiden tunnin päästä taas injektio. Nukun huonosti yleensä edeltävän yön, seuraavat yöt jos käsivarsi on kipeä tai on vaikeaa henkisesti. Lannistan itseni kuitenkin menemään. En uskalla lopettaa. Mulla on nyt eläke toistaiseksi, tullut sen verran jo elinikää lyhentäviä vaikutuksia. Löysin jostain netistä otsikon teloituksesta ympäristölle vaarallisilla kemikaaleilla. Vertailin kahta vaikuttavaa ainetta, xanaxia ja aripipratsolia muistaakseni. Yhteiskunta maksaa tonnin joka kuukausi siitä lääkkeestä. En ole koskaan tarvinnut lääkkeitä. Ne vaan vie elämästä ilon ja terveyden, koen pelkät sivuvaikutukset. Aina jos itken psykiatrille lääkkeestä tai diagnoosista jotain niin sitä annosta ym on lisätty kostona heti. Kirjoittanut joka päivä blogiin 2013 vuodesta ja tehnyt e-kirjoja vaikka mitä kun kidun. Olen katkera ei auta mikään. No oli mulla vähän psykoterapiaa ja kaikki kuntoutukset. En ole edes sosiaalitoimen asiakas vaikka haluaisin sosiaalista kuntoutusta. Tapaan yhtä kaveria eikä keksitä muuta kuin korttipelien peluuta, sekä perhettä syömisen parissa. Laihduin jo 115 kiloon mutta tuli takaisin. Kun sain diagnoosin olin 66kg ja mielestäni fyysisesti parhaimmassa kunnossa. Mitään ei uskottu mitä kerroin. Muka tutkivat minua. Oli shokki. On edelleen. Olen ollut anamneesissa, sekä sairaudentunnoton ja remissiossa. Sain kognitiviset testitulokset. Joo älykkyysosamäärä varmasti tippunut 125:sta jonnekin älyvammaiseen. Ei millään pahalla. Odottivat ”tasonlaskua”. Kauan sinnittelin. Aivojen kuvantamisesta en ikinä kuullut mitään. Ehkä aivoni tutkittaisiin kuoleman jälkeen ja todettaisiin ettei mulla ollut mitään skitsofreniaa. En ole kuullut tai nähnyt mitään omiani sori vaan. Mun turvallisuudentunne meni kyllä 17-vuotiaana kun äidin sisko löi hampaat sisään. Poliisi kiinnostui mun rikosilmoituksesta. Sinänsä oma vika ehkä ettei mua halunnut kukaan. Isovanhemmille kun äiti heitti pois kotoa. ”Tänne ei ole takaisin tulemista”. En saanut verhoa ikkunaan ja vettä tippui tiileille enkä saanut unta. Keräsin muutaman päärynänsiemenen, niillä muka olisin yrittänyt itsemurhaa. Vihasin yhtä bändiä enkä voi vieläkään kuunnella radio novaa. Ei se ole merkityselämys!  Psykiatrin mielestä olisin ollut vain huoneessani tietokoneella, vaikka kävin autokoulua ja pyöräilin Tampereelle Ylöjärveltä, kävelin sitä väliä tai olin Hymyhuulet kuntosalilla tai yritin uida pois pepsi ja pringles kaloreita. En päässyt luovuttaa verta kun ei ollut tarpeeksi hemoglobiinia. Sitä vanhanaikaista kuntoutuskotia ja aamukokouksia… en halunnut puhua muille siellä. Hulluille. Olin muka itse huonossa kunnossa. Itkin skitsofrenia kirjoja kun luin näköharhoista että miten ne kehtaa niputtaa mut yhteen sellaisen ihmisryhmän kanssa. No enää muutama tunti. Satatuhatta euroa varmasti mennyt jo myrkkyihin. Mömmöihin, kuten eräs hukuttautunut sanoi. Ympäristömyrkky. Teloitus. Kolmannen sukupolven antipsykootti. Luulis et voisi kehittää mun syntymävuonna keksittyä maitomaista nestettä suuntaan tai toiseen. Lääketehtaiden sätkynukkeja psykiatrit. Vallan väärinkäyttäjät. Ketään ei kiinnosta. Mitä ihmisoikeuksia hyvinvointivaltiossa, kun kaikilla on oikeus joutua vastentahtoaan osastolle lepäilemään.

Ehkä neljäs kerta toden sanoisi… ne keksisi kyllä tuhota mun loputkin aivosolut ja loppuelämän. En uskalla olla menemättä ja siitä on tullut tapa ja olen kuuliainen… ö-luokan kansalainen. Halusin luottaa omaan aivotoimintaan. Ei ollut mukavaa. Muistan kaiken. Pidin päiväkirjoja. Chatgpt mukaan en ole niiden perusteella ollut psykoottinen. Olin vilustunut ja meni ääni. Huolestunut aknesta ja pelkäsin lihomista. Psykiatrikriittisyyteni on jo töysi-ikäinen. Minulla ei ollut mitään ongelmaa nukkua ollut koskaan. Lääkäri laittoi unilääkkeet. Tiesi että risperdal aiheuttaa levottomat unet. Ehkäisevästi määräsi ja tiesin heti että yritän sitä itsemurhaa. Kolmas osastokerta koska tapailin miehiä. Sossut sanoi että jos pitäisin sen, se otettaisi multa pois. Noh monet vuodet raskaat kuukautiset ja kaavintoja, niin pääsin eroon vasta kohdun limakalvojen polttamisella. Radiossa käytävällä soi se bändi siltä kanavalta kun menin sinne. Melkein pyörryin kivusta, oli hieman intensiivinen operaatio. Pyysin ettei buranaa mutta oksensin niitä silti kotona, kun ei sovi mahalle. Kolesteroli ja diabetes ja masennuslääke tupakoinnin lopetukseen. Koholla verenpaine, huonot maksa-arvot vaikka juonut kännit muutaman kuukauden välein korkeintaan, enkä tissuttele. Tiedän että johtuu aripipratsolista nuo sivuvaikutuksena. 50kg lihoin risperdalilla. Katkokävelyä kun kävellyt kilometrin ja naamasta hikoilen aina kaupungilla ja pyyhin otsaa, punotan naamasta. Ehkä pitäisi huohottaa enemmän? Se nyt vaan on noloa. On mulla myös yksi ihotautisairaus, josta jäänyt nivusiin arpia. Mätää ja verta, eivät johdu hygieniasta, stressi ja hikoilu ja ihotuppi hankaa johonkin niin tulehtuu helpolla. 

Käynyt juttelemassa hoitsulle psykiatrialla. En haluaisi. Ei ole bussilippujen arvoista. 

Kaipa mä kohta otan kaapista sen pakkauksen ja sujautan olkalaukkuun. Täytyy ottaa aamulääkkeet, ehkä välttelemäni kipulääke myös kun sattuu lonkkaan. Liike on lääke. Hippokrates ei kyllä tiennyt mitään. 

—kokemuspuheenvuoro. En ole itsetuhoinen. Ei tarvitse olla… kohta en ole enää nuori nainen joka osaa selittää huolensa, vaan kiukkuinen akka. Roolit vaihtuu? Epäkunnioituksen uhallakin omalla nimellä jne. Asun kävelymatkan päässä psykiatriselta osastolta Taysissa joten mieluiten menisin suoraan heille koputtelee. Tulkaa pistää tää maitomainen ympäristömyrkky et saatte teloittaa mut hitaasti… mutta ei sanat auta ellei ne ole ydinjätettä tietosuojaroska jätteissä ja erikoislääkärin sepittämiä satuja joihin aina viitataan miksen voi tehdä työtä. Mulla jäi lukio kesken ja autokoulu ja haut. Otitte oravanpyörästä ja laitoitte hyötymään siitä että toiset tekee töitä ja heiltä riistetään verorahoja. Kela on varainsiirtoa.