tiistai 5. marraskuuta 2019

Resepti näin tuhoat itsesi ennenaikojaan


Aikainen lintu madon nappaa. Herätty aamuyöllä neljän maissa.
Kaveri tuli käymään, polki kuntopyörääni ja mun tehosekoittimella sain aamupalaksi jotain appelsiinisuklaa juomaa. Palautti tavarat, auttoi viemään roskakatokseen sälää ja muutenkin paikallaolollaan potki persuuksille?

Sain jokusen pahvilootan (tiivistettyä) tyhjennettyä! Ja öö, mulla on kesken vähän hommaa kuten viitisen vuotta vanhan windows 8 läppärin tyhjennys/uudelleenasennus tmv sekä jos saisi sohvan tänään haetuksi jota eilen kävin katsomassa!!!

Nii et siis hetkeäkään ei jää tulee makaa niin . joo ok no niin


Muok. Nakersin tekstiä lisää päästäni eli, jatkuu: (kun et vaan halua tehdä jotain muuta oikeasti, niin, eli lieneekö oinas merkuriuksen takana tähän aikaan taivaalla....)

Lajittelua kera metodin

elikkäs mieleenpainuv-- ei vainkaan, tajunnanvirtaus, muistelot, kauhulla odotettu kuin häät joissa huonokuuloiset sijoitetaan, periferiaan, vanhustenkotiin, syrjään




Olipa kerran lompakoita monta melkein viis tai kuus. Merkkiä, ollut uus. Reissuilla mukana tusina vuosia ehkä pari, sama pankki että tilinumeron ulkoa muistaa - ei luntata tarvii. 
Tyhjentyi joka soppi ja kolo kun poistui kuitti jos toinen. Siispä tuloksena viisi egen kolikkoa. Passikuvia, kortteja kirjastoon pohjanmaalle, passikin, pilkisti eniten epälyksen henkilötietosuojaroskaa, oisko. Siinä hieroin nahkaa ja toivoin. Alligaattorirokki soisi.

 ää en osaa runoilla tai suomea taitella mut eilen vilkaisin kotsan kirjaa ja usein tuumailen murresanoja. Tänään palttoo huomenna takki? Anna pois se mitä itse et tarvi?

Varasin vuoron pestä pyykit
Joku hääräsi kanahäkeissä, nuo kamalan ahtaat meikälle paikat.
Kumpi loppuu ensin tavaramäärä vai kunto vai aurinkokunnasta happi
Pienempään tilaan mahtuu suurempi massa

mutta joo en mä sulle helpoksi elämäksi muutu, äidinopetukset: muulla menee huonommin kuin sulla

Vihaan runoksi muuttua ja kaihertaa kurkku. 3,2,1 on se puukotettu.
Viallinen maailma väärä käsitys oisitko rikas vai mihin hukkasit tavarasi- niitä ei taivaasaan eikä manalaan mukaan saatu ennenkään.

Kuppikakun makuinen huulirasva ja supermallin kahdeksan purkkaa joissa viikon ateriat. Järkevä ostos ihmetteli tulli. Ei ollut vapaata tuoda pettymyslisiä

niin se oisi sana siellä sun tuolla

Kaappaahan saippuakupla on Jumalan kämmenellä siepattu olla

evvk käydä järkeen. Luovuuden kukka joo mikä oli se ryhmä - jossa myönnät ensin sun ratkottava omat pulmat. Ei tänne olla tultu syntymään ja mitä vain Kajsa uskaltaisi ulista kahleet kummituksen lakanoissaan

Raha haisee ja se haisee maatumisen jälkeen. Sormen näpeissä, ihan kielenpäällä, muualla sisäelimissä ja nenän rei'issä,- tai huulen alla, verenkierrossa tai siirtyy kiertyy .  __ . 

Onnekas se joka onnensa piilottaa. Sitä ei löydä ellei ajatuksiinsa luota. Vapahda meidät kaikesta puutteesta, oi suuri ja vitun ruma läski, Kajsamme. Koiran ja aasin välinen sekainen sikiö ensiksi nimetty . Lähtevä siitä, että äpäränä ja heittosäkkinä kumarassa angstattuna nuoruus kuolleiden puiden kemikaalein päällystämillä kirjaimin maailmoissa toisissa missä vaan - muttei täällä. Kupla ja puolikuu ja vaihdekeppi. Silloin kun voi ehkä olla itsensä oma niin johan maailmankirjoissa kirjoitusvirhe soma. Ei rakasta äiti minua ei, omaa lastaan elämässä aikuinen.

Siksi kun aikuisuus opettaa
katoaisipa se kuin pieru Saharaan
muka kadonnut lapsi. Palannut mistä tullutkin. On se julma maailma pilattu isien synnein, lastenlastenlapsi vuosia mainostaisin niitä kymmenen oli tasaisesti.

Yy ää öö, kirjaimet näytössä kelluu ja ohjailet nurkkaa pallossa. Ei sellaisia ole mutta älä putoa väliin, jää rakoihin, pinnalla uida vastavirrassa. Kohti hyppyä isomman kalan vatsaan. Hei jos odotit että jostain saisit voimantunnetta nainen, rauhassa saat odottaa sukupuuttoonkuolemaa, toisen sukupuolen

Kieli se on, ei edes pakko olla kuin sen opit, keksiä uutta järjestyksiä salaa sääntöjä uudestaan jäädä alle. Maailma häkissä, sinä yksin. Korjaa kuolema köyhän ja vanhurskaan sekä loppuu kyyneleetkin nauruun, ei vaan jaksa. Puhua pukahda, kieltä näytä. Pettymystä suurta profeettaa distlikettakaa omalla maallanne vaan. Pohjaton kaivo jees. hymyhuuli ja ikiliikkuja
Kualee
Kiäli
ja mää mää mää

Sano edes kukkasin. Hukkaa toi runo. Käskevät harhaoppia miehet ja älä ikinä laske pois asetta, emäntä, luu kurkkuun ja pissit kahviin, eläkää kostossa huumorin uskossa vanhoilla kuvatauluin, pyhässä talon ytimessä. Ihmeet voi olla vaikka mitä asiaa jos niitä edes on tai sitten niitä ei tapahdu.

Jaarittelen ja usko hiipuvi auringonlaskun tavoin. Ihmeiden maa odottaa. Päiväunet. Sotilaat. Unen pelastavat painajaisuhrit. Minkä palan syöt ensin sormikkaasta nukketeatterissa. Suuri lohikäärme tulta syöksee eikä koskaan varjo seuraa, vain tuhkaa, verta, luuta, jänteitä palaneen hiuksien hajua, tuskaa surua.

Älä. avaa. ennen. joulua.
Susihukan valkoiset kaviot
satukirjojen värikkäät kuvat

Onnea onnea tyhjä taulu, vaikka värejäkin olisi joilla maalailla piruja seinille.

vittu miten tyhmää. Hotkit kuten minäkin. Se pohjaton kaivo, sulattava uuni, kuolettava tanssi. Et ajatuksin ominesi mieti. muistot hakkaa. Ensin viisaus pois silmästä kunnes naapurilta menet ottamaan puunuijan pois. toiveuni ja haaveet tyytyisit sikaan voihan, kinkku. Mitä vittua odotit, onnellista loppua? Pilaa elämä kerran kaksi, saat varmasti lompsaan toisen paremmaks!!!

-fin-

jälkipuhe, yksinpuhe, rivien väliin käyttämättä jääneet alusta alkavat syyt edes jatkua tilassa etteikö punoituisi yhteen juoneton huono tarina jonka verkkoja heittelen 

ahven.
ahneus.
ei tämä ollutkaan sitä tietoa, ei saanut viisastella. Valheiden a,b,c

Muistan kyllä itsekin mihin lokeroon sijoitin lapun joka yli kuolleen ruumiini varpaaseen pistivät, he, gluteus maximus, ison jäykän virheen. Kautta kiven kannon ja sisulla pinteestä irtaantuaksein.

Se oisko jo akku täynnä. Seuraava tekoni jolla pakenen edellistä. Huonompi sille turhaa analysoivalle robotille, joka rakkauden ja tunteidenosoitukseksi kuvittelisi puheeni. Ymmärrys tätä lihasäkkiä kohtaan, oih ja voih. Edellisessä elämässä minä jo tiesin ollako vai eikö olla... 

kiva nährä
jäin pois asemalla
junasta maisemaan
kulkurina
nukkuvana kaunottarena
hetki kun ikuistan tylsät, varjon ja valon, leikin. Pujahdan takaisin sivuille, terveisin piste

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena ja asiallisena ja kiinnität huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!

vanhat