anonyymit pysykää poissa! Kerjääminen kielletty

maanantaina, marraskuuta 05, 2018

Masturboimaton marraskuu eli ei hulluille seksiä -kuukausi

Sain postikortin!

Söin ja söin ja söin. Ei sit riittänyt yksi tai toinenkaan lämmin ateria. Hupsista. Koulun jälkeen oli vatsa täynnä nakkikastiketta ja silti menin burger kingiin juustoaterialle ja äsken tein makaronia tonnikalalalla ja majoneesilla. Sit oon kaivellut kattilasta suklaapuuroa ja syönyt keksejä eli ihan turhia kaloreita.

Kuuntelen audiblesta Game of Thronesia. Olen tosi hidas kun Ned Stark ole vieläkään kuollut, eikö se ole heti alussa ,kun se pääsee päästään?

Jotakin kik viestittelyä miesten kanssa lähinnä häiritsevät mua, "moi" tai kehuvat jotain kuinka niitä panettaa ym kyselevät jotaki miten menee...miks ne kiusaa mua? En voi lähteä jonnekin rekkaan katsoo kun joku runkkaa ja tänne en mitään nuoria miehiä ota käymään, siis ihan turhaa evvk. Ottakoot iteltään suihin stna

Oli melko rankka viikonloppu. Sen lisäksi että nettitutun kanssa sekoiltiin, niin sanoin itseni irti tosta urposta halipumpulityypistä. Tai siis, yksi lukiopoika, keksi sanan halipumpuli joka on myös itse kiinalaiselta horoskoopiltaan lammas. Sitä ei kiinnosta vastata tekstareihin, niin en kehtaa soittaakaan perään mistä tuulee. Inhottavaa kun ei tunne itseään tarpeelliseksikaan toiselle tai sit toisella ei ole tunteita tai himoja vissiinkään mitään sua kohtaan, niin huvittuneisuuden vastakohta tää ärtymys kun tunkee toiseen seuraan paremman puutteessa. Sitä paitsi olisin tarvinnut jotakin hellää seksin tynkää, kun mulla oli ihan fyysisiä kipuja joihin ei paljo joku kova dildo auta =( ennen kuin mulla alko menkat päivällä niin olisin ollut niin puutteessa ja sit mulla oli sellanen mustaa pitsiä oleva paita koko päivän ja turhaan vissii kun ketään ollut viekoteltavana. I'm so sexy it hurts

Tai siis kun se ehdotti että sunnuntaina voisi nähdä joten mä luulin että se oli sovittu etten tehnyt muuta plääniä ja sit loppuviimeinen otin peiton alla päikkäreitä tuskissaan ja vihaisena ja varmaan oisi pystynytkään lähtee mihkää kenenkään luokse.

En olisi halunnut aamulla lähteä kouluun ja sit oli sijaisope ja venailin puoli tuntia että pääsi ruokailuun ja sit lähdin kaupungille venailee mun psykoterapeutin aikaa. Haukottelin ennen menoa sinne ja sitten en enää haukotellut kun lähdin, mutta en nyt tiedä tuliko edistystä. Enimmäkseen jutskailtiin mun telkkari- ja leffanystyröistä ja miten 10-vuotiaana katselin salaa keskiyöllä Salaisia kansioita, Buffy vampyyrintappajaa ym halusin noidaksi jo luettuani ekan lastenkirjani koulun kirjastosta. Sit vähän bulimiasyytöksistä ja alkoholista ja sillee. Masennus vibasta joka on ollut yläasteella ja unilääke itsariyrityksestä jonka tiesin tulevan heti kun se "lääkäri" niitä määräsi mulle, kun ei mulla ole ikinä ole ollut ongelmia sängyssä. Rakastan nukkumista. Mutta siis kun asioihin saa oikeasti jotain järjestystä juttelemalla, kun ei kaikki maanpäällinen maagisesti tuu eteen.

Sit mietin hetken mikä eläin voisi olla mun voimaeläin. Hiiri varmaan ah hah no ei khyl. Valas tai jokin rohkea. Olen joskus nähnyt todella synkkiä unia ja niissä on yleensä liikuttu tosi syvillä vesillä valaiden kanssa. Voi melkein tuntea kun meri pusertaa sun aivoja kasaan eiku. Lohikäärme oisi tietty mun voimaeläin mutta en osaa ees piirtää niitä kunnolla.

Paperi ryttyyn ja kohti uusia haasteita. Alaselästä lähtee pako tai taistele reaktio jostain selkärangasta. Tuli sitä paitsi kauan jälkikäteen vasta mieleen että se yks ope taisi niinku vahingossa ohimennessään pyyhkäistä itseään mun alaselkään vähän jotenkin kun käänsin selkäni läheltä piti väistötilanteessa

Sitä paitsi mun kirjanmerkkeihin on ilmestynyt jotain kouluun liittyviä kirjanmerkkejä enkä muista lisänneeni niitä. Mutjoo ei saa olla paranoidi humanoidi. Kuulemma joka kolmas uskoo ufoihin ettei ne halua olla niin itserakkaita että väittäisivät että ainoa mahdollinen älyllinen elämänmuoto maailmankaikkeudessa olisi ihmiset? Ihan vitun mitätöntä elämää tollanen kuvittelu. Kuolema korjaa kyl sit kivut. Unohdumme vain eikä mikään huuto tai karjaisu eikä nimenkutsu enää herätä siittä tilasta kun ole olemassakaan. Melko lähelle pääsin kyl tota tilaa silloin niillä unilääkkeiden yliannostuksella kun nukkusin koko viikonlopun myrkytystilassa.

Ihan yhtä hyvin voisi nauttia jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeinen... paitsi mitä tässä nyt enää on väliä millään, loputon uneton uni olisi kyl ihan unelma eiku. Kuka uskaltaa jättää henk.koht. ongelmansa muille ja sillee. Elävän veri ei varastoidu selkäpuolelle.

Palaan synkkyyteen taas joskus joten heippati heipat :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti