anonyymit pysykää poissa! Kerjääminen kielletty

maanantaina, lokakuuta 22, 2018

Eikä niin mitään toisaalta

Asioita joista en tajua mitään: psykoosit, miten mun lääkkeiden on tarkoitus auttaa mua, ja tällä hetkellä lista on lyhyt mutta jos meen yksityiskohtiin ->

Psykoosit esim.
elokuvissa (Voices) tai kun "psykoosin kanssa elävät" kertovat kokemuksiaan(varsinkin kielimuuri). Mulle tulee päänsärkyä jos yritän ymmärtää tekstiä missä kuvaillaan harhoja, tai jos alan miettimään omaan elämään samankaltaisuuksia niin ehkä itkukin tulisi.

Lääkkeet, huh. Maitomaista nestettä jota pistetään olkavarteen. Se sattuu pari päivää ainakin se aine siellä. Jokainen uusi hoitaja kysyy samat kysymykset ja pyöritän silmiä. Tiedän että se tukkii mun dopamiini&serotoniini juttuja jotenkin aivoissa, niin että ne ei kierrä normaalisti, jonka lisäksi on sivuvaikutukset mahdollisia ja usein mun kohdalla hoitoa vaatineita.

Myönnän että olen ehkä sulkeutunut itseeni silloin sairaalassa. Mutta mä olen ilkeä ihminen ja jos en saa olla ilkeä muille omalla älyvapaalla vapaudellani niin ne ilkeydet kohdistuu muhun. En kuule ilkeitä ääniä, haluan suojata herkkää minääni. Haluan luottaa omaan aivotoimintaani. Haluan että mun saavutuksia ei lytätä "epätodellisiksi" jonka jälkeen mulla ei ole mitään ihmisarvoa tai kauneutta tai muuta kuin harmaata, suomalaista paskaa, jota huom. en edes ns. ei-perusterveenä saisi ollakaan

mutta joo. En jaksa keskittyä mun "tautiin". Mä olen mieluummin sairaudentunnoton yhtä kuin olen aseksuaali. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vähän kattoo vinoon, niin lisää hajataittoa silmämunaan eiku...

Huumeet joita en ole kokeillut vasta kerran joskus kun mun aivot oli jo niin dumpattu täyteen mielialalääkkeitä, ettei huumeetkaan enää vaikuttaneet mitenkään piristävästi tai muuta.

Kuka paska olento tätä maailmaa haluaisi edes nähdä. Tai no, mä voisin antaa mun näkökyvyn jollekin merinoidalle ja päästä hetkeksi muovin sekaan kelluun evillä ja pyrstöillä jonnekin mereen aalloiksi. piip.

Äh tätä perkeleen itsetuhoisuutta vai mitä lie, mutku se oli vaan mun nätti tapa kertoa romanttisesti jokin symbolinen asia eiku. Mä vaan venaisin ehkä niinku loppuun asti jotain tapahtuvaksi. Se just antaisi mulle syytä elää. Pläh.

Toisaalta. Tein mun aivoista elinluvutusehdon sitä varten jos joku jossain Ruotsissa haluaisi post mortem kuolemanjälkeen läpikäydä nämä pienet aivot joita on lillutettu niissä vitun mielialalääkityksissä ja sen takia kutistuneet. Tää rappeuma on kuitenkin vain tiettyjen erityislääkärien taskuissa, joihin lääkeyhtiöt tunkee rahaa kuin kiimaiset miehet strippariluolassa, että kuka keksii ne sairaat yksilöt joiden elämän pilata hienoilla termeillä ja vetämällä omat selityksensä potilaan selitysten päälle... tietäen että eivät he ole sinua oikeasti "tutkineet"

Niin no, mä en vihaa tutkimuksia (vaikka ne usein skitsofrenioihin viittaileekin tieteelliset tekstit) niin se johtuu ylikoulutuksesta, mutta vihaan vääriä todistuksia mun voinneista ja olotiloista ja olettamuksista mun nuoruudesta ja mitä munkin kasvatus niille kuuluu, oliko äitini kenties väkivaltainen juoppo oksentelija vanhemmiten joka syytti viatonta lasta ja häpesi tätä jne "loi terveen kasvualustan yksilön nimeltä Kajsa tulevaisuudelle"

jaa. no, kai mä voin keksiä noita lainausmerkkejä omankin tekstin sisään kun niin hienosti menee. Toisaalta. Olen vahva ja kaunis. Ja tota. Jos vähän laihduttaisin, niin viehättävä. Kenenkään mielipiteillä ole mitään väliä kunhan edes hitusen vielä itse välitän, vaikka se olisi sitten sillä että olen koukussa laillisiin mielialalääkkeisiinkin, niin jaksan ja menen ja teen ja olen ja tiätteks. On MIELEKÄSTÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti