17.5.18

tekisin sen mitä pystyisi

Vai että pitäisi mennä kouluun ruokailun jälkeen huomenna vaikka mulla on lasit rikki, silmässä sidekalvontulehdus, ja kolmelta aika kontrolliin lääkärille. Mä oon eilisestä pitänyt aurinkolaseja voimammuuksilla kun nää on ainoat ehjät joilla mitään näen. Tarvitisisi mennä taas valittaa nissenille että linssi blompsahti ulos... tää on ehkä kolmas kerta mun elämässä ja 2/3 niistä nissenin laseissa sekä hiljattain.
Lisäksi olen nukkunut koko päivän. Väsytti kai. Katselin kauhuelokuvaa tunnin ja ajatukset pyöri hyrrästi ja olin ihan valmista sänkykamaa.
Siivoilin täällä lattioita aamupäivästä ja järjestelin ja sellaista pientä rituaalintynkää jotain. Kävelin koiran kanssa ehkä 4 kilsaa kahteen eri lenkkiin. Toisaalta olen jaksanut, toisaalta en.
Antibioottitippoja voisi taas laittaa silmään. Jos ne nyt mitään auttaa.
Mulla oli kai silmäripsi tippunut alaluomelle ja juoksin kauheaa vauhtia lähimmän peilin eteen kun se tuntui niin kamalalta siinä ja piti saada se pois
On ollut hikkaakin vähän, ehkä pitäisi juoda yhtä paljon kun silloin kun on joku syy käydä täyttää vesipulloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti