anonyymit pysykää poissa! Kerjääminen kielletty

9.2.18

synnyt on syvät ja sama kukkuloilla korkeudet

Fotarilla pelleilyä.

 Miks täällä on joka paikka niin pimeä, paitsi mun läppäri josta tulee valkoista valoa?

Miks mä tykkään simmuista enemmän jos ne on lähellä toisiaan? Miksei mulle sovi kapemmat kasvot? Jos kavennan nenää, miks näytän Voldemortilta?

Sellaisia kysymyksiä perjantai-iltaan.

Massu on aika täys. Tein pottumuussia, söin jokusen sipulirenkaan. Syömättä loppuillan, että voi ottaa sen päivän tokan aknekapselin eiku.

Katsoin Netflixistä jonkun kauhulehvankin. Joku riittisysteemi metsässä Ruottissa, jonne eksyy jotain amerikkalaisia patikoitsijoita. Originaalia.

Tuo... niin en tiiä. Istun täs niin kuin suoraan Kellopeliappelsiini elokuvasta kun ne pakottaa sen jäbän kattelee videoita ja taustalla soi jokin ehdollistumismusiikki. Mietin jo 15vee että olisin kattonut 50 kauhuelokuvaa ja jos niistä pelottavimmista kohtauksista niissä (trillereissä) tekisi kaikista trailerin, niin oisko kiva.
Pelko ei oikeastaan oo mikään iso juttu mun elämässä? Kaikki on vähän niin kuin, liian myöhäistä? En ole murehtija, mutta kai tässä jokin stressi on pitkään vaivannut, vuosia enkä liiku yleensä juur mitään.

Fuck fuck fuck. Kolmen vitun fuck. En mä pysty ees raapii päätäni mitä kirjoittaisi. Olen raapinut jo korvan ihan vituilleen, ja sinnekin varmaan tulisi jotain jos ei oisi rustoa. Onneksi lopetin sen säären raapimisen. Psykosomaattisia juttui, ei tajuu. Mikälie autistinen logiikka sit. Mutta joo, ei se väärin oo kunnes se on osa yhteiskunnan normeja eiku. Vittu nyt mä otin kohteeksi jo nilkan mikä vitun raapiminen mulla on. Vähänkö haudattaisi oltu mut elävältä ja raavin ulospääsyä... en mä tiedä

Mutta kuoppa jonka kaivanut olen, isohko on.

Niin, jotenkin päivän sana toi maailmanloppu, ja abysmaaliset reiät ehdottomuuden välitiloissa jne emt. Mietin otsikkoa, ja mikään ei oikein kuvaa. Tää halu on jotenkin. Haittaa näköä. Jos en rapsuttele jotain ruumiinaukkoa, niin sit mä ehkä kaivaudun hampailla omaan sormien lihaan kynsien vierestä.... se ei oo kynsinauhojen tai kynsien pureskelua, se vaan on.

Joo mutta jos mä jämähdin sinne asteelle, että oon vaan näin ahistunut, kun muuta ei oo. Tälle mun perusolemukselle ei ees oo kuvaavaa sanaa? Se ei oo reunalla, se ei oo mikään Apulannan biisi, eikä se oo joutsenlaulu. Se ei oo lehdistä leikattuja otsikoita, se ei oo edes lehtistä leikatuista kirjaimista lunnasvaatimus. Varoitus se voisi olla. Mutta ei tyydyttävä sellainen, jossa jäisi joku kiinni tai tulisi rangaistusta, reaktioo... ehkä joku teki sellaisen kirjeen, joo - tulevalle itselleen - ja sitten joku sensuroi siitä kaiken muun paitsi "Rakas tuleva minä, muista aina, että..."

Jöö. Sellaista mä sit itekseen aina. Kun mietin kaikkea päivän antimia. Että mitä oikeasti tapahtui, ketä oikeasti tapasi, kuka haistoi, ja miksi se niin oli. Jos tuun kotii ja ei oo ketään oottaas, mä jutustelen omassa päässäni ne. Ei sillä että kukaan kuuntelisi muutenkaan. Tolle avokillekin täytyy joka asia huutaa. Enkä mä a. jaksa b. halua toistaa itseäni joten C. VITUN HUONO JAMA

jammi jammi. Niin, jos se vaan oisi sellaista chimmy chimmy ya ya... onnea, jotain, lämmintä ja karvaista, jonka voisi ojentaa toiselle. Mahan taputtelua kuinka hyvä sitä on.

Mutta tota. ekstra news flash: kohta alkaa koiran vuosi ja mulla on yhtä huonot fiilarit tosta kuin 2006. En tekisi lapsia tänä vuonna. Jep. Ja siksi liputammekin menkkaverisiä siteitämme lipputangossa kun ne haistaa varmaan jo muutenkin. eiku. se häshtägi bloodnormal. Kiitän vaiks miljoonaa jumalaa kunhan en saisi lapsia vaan tänne "parempiin oloihin". :/

Oikeastaan kauhua on vaan... koirat, pikkulapset. Ne jotka kuolee kauhuleffoissa ekana. Tai no mitä kukaan tietäisi jos ei oo nähnyt samoi leffoi mitä mä, tai varsinkaan oikean ikäisenä mutta mitäpä niistä muistoista kultarainoista ku nykyään kaikki on niin hopee hopee silveri ihkupuhku... vaiks vaalealle iholle sopii kulta paremmin. Sanoi eräs intialainen.

Mulla on ehkä vielki pientä pistosta tossa vasemmassa jalassa. Siitä kun kävelin jotain tusina kilsaa niin vitun paskoilla nilkkureilla. Kärsi sit nyt loppuelämä kauneuden vuoksi. vai..
kuka keksi arvet. kuka keksi mustelmat. kuka, suonet siniset vanhat ja pahkuraiset.

Blood is red, veins are blue, and I love forever.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti