ad

ad

13.2.18

järeää arkea

Heräsin klo7 aamulla ilman herätystä. Oujea. Joskus kauan sitten olisi ysiltäkin tuottanut vaikeuksia. Kai se on vaan sitä, että olisi jokin päämäärä elämällä, niin jaksaa nousta.

Tein eilen illalla leipiä jollain sämpyläohjeella. Ei ne oikeen noussut, taisin tappaa hiivaeliöt.
Raastoin porkkanoistakin raasteen. Oli jotakin kassler juttuja, mutta meidän puiset nuijat on kai mennyt roskiin, joten ei ne kovin littanoita olleet.

Sain tänään hitusen kuntoutusrahaa, mutta ei tuo riitä mihinkään. Huomiseksi voi hankkia koissulle sen kakun. Jos ruoka ei riitä perjantaiksi, joudun ehkä jotakin siihen viittaavaa ostaa, ennen kuin tuo saa palkkaa. Koiralle siis, ei meillä ihmisillä niin väliä.

Mulla alkaa koulu tänään vasta joskus aamupäivän jälkeen. Huomenna on se koe liimoista ja lakoista. En yhtään oo lukenut, eikä mun muistiinpanot auttane asiaa.

Olisi kaikkea kotihommaa, mutta erkanen mieluummin vaan laiskottelee. Pestä tiskejä, ja muuta aihetta josta valittaa vaan tuo avokki aina kun se tulee kotiin, etten oo tehnyt mitään. plää plää. En nyt sano että masentaisi, tai olisi raskas olo, mutta kärsin mieluummin sotkussa ja masennun? Otin suihkunkin, ja meikkasin, että päivä lähtisi käyntiin. Mutta mutta... hikoilen meikin pois kuitenki ja sitä rataa.

Näin mä jotain untakin. Siinä oli joku hyvän ja pahan taistelu... paha huijasi otuksia valitsemaan pahuuden hyvän sijaan, kunnes ne otukset järkyttyi kun se alkoi lukea jostain kirjasta omaa versiotaan, ja ne alkoi tuhoaa ite kaikkea siihen pahuuteen kuulunutta ja sen muka tärkeitä esineitä, vaikka olivat aluksi kunnioittaneet sen paholaisen käskyjä siinä kun rikkoivat ja mellestivät. Tavallaan siinä oli jotkut juhlat kai. Pikkuväkeä tuli ikkunoista ja ovista.

Se siitä tarinasta sit. over.

No comments:

Post a Comment