24.2.18

haluan sinut ulos mun elämästäni....

Inhoan itseäni koska menen ton mukana aina vaan sen tyhmiin juttuihin, vaikka vihaan kaikkea mitä se koko ajan aukoaa suutaan. Täys juntti. Sen ulospäinsuuntautuneisuus on saastan ärsyttävää, saa oikein hävetä kaikkea. Mulle se kehtaa valittaa ja valittaa musta itsestäni ja mun puutteista ja mistä tahansa jolla se luulee pääsevänsä mun ihon alle. En saa olla oma itseni kun pariksi tuntia elokuvissa - sillä välin kun toi hekottaa menemään kaikkea paskaa jossain Varasto leffassa.
Jos mä olisin edes kerran hyvällä tuulella, niin sitten se puhuisi alentuvasti mun "hihittelystä" itsekseni
Sen huumori on ihan vitun mustaa myös, tai sitten se ei oikeasti välittäisi elämästään yhtään. Mua se on uhkaillut itsensä satuttamisella, mutta ei tehoa enää. Haluan sen vaan pois mun elämästä, en halua kuulla sen ääntä, kun sen puhe tuntuu mun korvissa huutona ja häpeän tota joka paikassa

Sit toinen poikkelis on kuin varjo mun perässä ja haluaa huomiota tai ruokaa.

You never deserved to live in the city
you never deserved my love

I will desert you anywhere
before I forget who I was
I wish you were dead
like you said you will be and you didn't care

My heart makes mistakes
allowing you into my life was a big one
just as big as your mouth
the sound of which I hate


jne. Ei mulla biittii tai mitää... tuntemuksia vaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti