anonyymit pysykää poissa! Kerjääminen kielletty

perjantaina, tammikuuta 26, 2018

huono rakkaudessa

Vihaanko edelleen Pitkäniemen lääkäriä joka saneli sen mun diagnoosin? -Kyllä.
Vihaanko edelleen sukulaisiani jotka auttoi tuon diagnoosin tekemisessä? -Vaikka ne valehteli, ei tiennyt paskaakaan mun asioista, oletti jotain ihan väärin jne niin en mieti sitä aina kun olen niiden seurassa. (Mutta oli pakko allekirjoittaa paperi etten mainitse niistä ketään netissä missään, joten tavallaan vaikea vastata. Ehkä oikea vastaus on se, että ne vihasi mua, ja mä vaan annan anteeksi todella nopeasti.)
Tarvitsenko noita lääkityksiä, joista tuntuu olevan vain sivuvaikutuksia? -Edelleen olisin lääkevastainen koska ne suun kautta otettavat on kitkeriä nieltäviä, mutta otan kyllä masennuslääkkeen aamuisin ihan mielellään??

*blogger yritti itsemurhaa tässä vaiheessa ja pyys mua päivittää sivun* :o :O

Ehkä nää stigmatisoivat jutut ei vaan. No jaa. Ehkä mulla oli "tunne", että kukaan ei antanut mun äänen kuulua joten en antanut ääneni kuulua, vaan niin sanotusti latistuin ja annoin tason laskea ja uskoin mitä lääkärit selitti tai, yritin ymmärtää miksi ne vihasi mua paljon niin että hyväksyin vain osani enkä sit yrittänyt sanoakaan mitään vaan, sulkeuduin itseeni sit.

Käynnit osastolla (3). Vanhanaikaisessa kuntoutuskodissa asuminen vuosia kolme.
Tuhosi mun elämän ja siihen tuntui menneen mun elämän nuoruusvuodet, jotka olisin mieluusti käyttänyt vaikka tehden virheitä. Kerännyt rohkeuteni ja jutellut tuntemattomille.. muutenkin kuin jossai netissä tai irc tai foorumit tai jotaki. Nykyään ne on vain toki lisänä kaikelle muulle, silloin ne oli kaikki mitä ehdin tehdä silloin kun en koittanut laihduttaa, salaisesti toki, ja ei kukaan tosiaan välittänyt silloinkaan kun se psykiatrikin/psykologi siellä vain sanoi että "tuo ei ole nyt ihan totta..."

Ja miks vitussa ei ois. Kaikkihan sen tietää nyt sitten millaisen hirviön äitini on tähän maailmaan tehnyt, ja miten hän katuu mun syntymää. Eniveissöni... koittaa nyt itse kasvattaa itsensä sellaisen hirviön alaisuudessa joka ei sua pysty kertoa rakastavansa tai olevan sun elämässä aikuinen, joka sua rakastaisi vaikka kyseessä on suhde jolla on eniten merkitystä lapsuudesta eteenpäin.

Mutta tota joo. Katselin vain jotain skitsofreenikon videota youtubesta.




kuvia 2006. niitä on tuolla googlen albumeissa....... vittuku. tavallaan vielkä muuttunut yhtään. tai niinku et ihan sama vaiks ois tuolla. vankina tossa täysin puupaneloidussa puulattiaa kattoon saakka olevaa, hiljaisuutta jossai keskellä ei-mitään kyläpahasta....... siellä on kuolemakin ihan vieressä nimittäin hautuumaa. mutta onhan se kiva elossa olla. kaiketi.

no mutta joo. huku mun silmiin piste com. siellä on kyl kaikenalaisia henkiolioita iilimatoja ja ihmeellistä pelottavaa tuolla hukkumispisteessä jos mun simmuihin haluisi kurkistella = hukkuu

ja siis mun silmänpohjakuva on vielki tallessa noilla specsavereilla ja sain jonku tarjouksen mennä sinne taas.

joten pysykee outoina, terv.psyykeni mun.............

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti